Indoneessiaa (106/2010)

Flunssanperkele kellisti, aivotoiminta kuumeen ym takia hiukan pätkii, mutta lukasinpa silti tietokirjan indonesian kielen historiasta ja mitä kaikkee siinä nyt sit olikaa. Puolet tekstistä meni kovaa ja korkeelta yli, mutta aattelen tän homman sillai että kaikki mitä vähäkää meni jakeluun ni on ihan silkkaa plussaa. Ku alotin tossa viimekesänä sellasen harrastuksen että koitan oppia indonesian kieltä, ja oon kaikenlaisii kielikurssei shoppaillu ja niitä itekseen tankannu. Jotain toki oon oppinukki, koska kyllä tossa viime lomareissulla ihan kohtuullisesti kykeni hoitamaa pienii asioita indonesiaks. Mutta ei voi sanoo että sujuvaa olis, ei lähellekään, eli pänttäys jatkuu edelleen ja uusia kielikursseja on tilauksessa (oon ajatellu että kahlaan läpi kaikki saatanan kielikurssit mitä raaskin ostaa, kert kertaus, se on opintojen äiti, mut en jaksa samoja kurssimatskuja sataa kertaa plärätä).

Eniveis, tää kirja oli ohut läpyskä, Tohtori Stuart Robsonin pusaama Welcome to Indonesian - A Beginner's Survey of The Language. Ostin tän lomareissulta Balin lentokentältä, koska ei maksanu pal mitää ja kuvittelin sisällön vähä toisenlaiseks.Vaikka tuon nyt läpi ähelsin, en saletisti osaa indonesiaa yhtään sen paremmin ku mitä ennen tän kirjan avaamista eilen illalla osasin. Mutta tiiänpä nyt miten indonesian kieli eli Bahasa Indonesia on kehittyny ja että siel on lainasanoja niin hollannista, sanskriitista ku jostain tietystä kiinastaki ja että äidinkielenähän indonesiaa ei puhu oikeestaa kukaa, kert ihmisil on ihan muut kielet kehis. Indonesia opitaa kyl viimeistää koulussa ja on vaa päätetty joskus tos viime vuosituhannel että otetaas tämmönen bahasa indonesia valtakunnan yhteiseks ja viralliseks kieleks. Tämä selvä!

Ihan kiinnostavaa lätinäähän tuol ajoittain oli, vaikka en kyl ehkä ihan ollu kirjan kohderyhmää. Mutta tulipahan luettua ja oli jotenki niin hirveen näpäkkä ja älykäs olo olevinaa ku muka-kiinnostuneena luin jotai jaaritteluja indonesian ja malesian kielien eroista. Voi morjens!