Tämmöstä tyhjänpäivästä soopaa tuli luettua, mistä lie öö-luokan alelaarista tänki oon ostanu.
Susan Arnout Smithin ihan kiva
The Timer Game piti sisällään hengästyttävää jännitysnäytelmää, mis akka juoksee ajastettujen vihjeitten peräs ja koittaa pelastaa lapsensa pahojen tyyppien kynsistä. Sujuva stoori ja ajoittain piti kovasti otteessaan, mutta enemmänki aiheutti sellasta pahaa aihe-ähkyä. Tähän oli ympätty ihan liikaa kaikkee: alkoholismia, elinkauppaa, eteläamerikan poliittista tilannetta, pedofiileja, mielisairautta, isoo bisnestä, elinsiirtoja, pommeja, traagista rakkaustarinaa jne jne jne. Jos ois pikkusen karsittu ja paneuduttu tarkemmin muutamaan asiaan ni ois varmaan ollu parempi. Nyt liipastiin pikkusen kaikkee, eikä mitään kunnolla.
Kyllähän tätä luki mielummin ku vaik sampoopullon tuoteselostetta, mutta voipi unohtaa samantien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti