Elämää Jaavalla (7/2011)

Tykkään Indonesiasta. En ihan tiiä että miks, mutta yritän selvittää. Sitä varten haluun nuohota siel paikkoja ja haluun osata puhua indonesiaa ja haluan ymmärtää sitä maata, ees jotain kolkkaa. Ja okei, koitan olla menemättä liiallisuuksiin Indonesiasta vouhkaamisessa, mutta tokihan aina välillä teen kaikenmaaliman nettikirjakaupoissa hakuja ja metsästelen Indonesiaa käsitteleviä kirjoja. Sellasia mitkä ei oo silkkaa historiaa ja politiikkaa, vaan enempi kertomuksia ja kokemuksia siellä olemisesta tai matkustamisesta tai jostain. Löyty sitte semmosen antropologistin (onks toi ees sana? No.... ihan sama, sellanen heppu enivei) ku Andrew Beatty kirjottama A Shadow Falls In The Heart Of Java. Tilasin. Ja nyt sain sen vihdoin luettua loppuun. Oli nimittäin työläs, välillä ihan saatanan pitkäveteinen, mutta erittäin paljon ajatuksia herättävä.

Beatty on perheineen asunu Indonesiassa usemmanki kerran, muutaman vuoden jaksoissa. Ens jossain ihan skutsissa jossain heimohommissa (ennen tän kirjan tapahtumia) ja sitte kahteen otteeseen Jaavalla pienessä kylässä, ja siitä tää kirjakin kerto. Hommat ajottuu ekalla asumisella 90-luvun alkupuolelle ja tokalla loppuolelle ja kirjassa kerrotaan miten se elämä siel kämäses kyläs sujuu ja mitä ihmiset touhuu ja millasta elämä on. Hirveen kiinnostavaaki kyllä, mutta jotain traditionaalisten tanssi- tai teatteriesitysten yksityiskohtasta selostamista ois voinu jossai kohin vähä tiivistää. Ja toisaalt Indonesian historiaa ois ehkä enemmän voinu ees sivuta, jotain siel olikii, mutta sitä puolta oisin ehkä kaivannu enemmän.

Kirjan nimi sanoo et varjo tipahtaa Jaavan syrämmelle ja sillä tarkotetaan täsä nyt sit sellasta islamin uskon fanaattisempien osastojen nousua. Indonesiahan on maailman suurin muslimivaltio ja on ollu sitä lajia jo vuosisatoja, mutta siel on eletty sillai harmoniassa. Että vaik täs vähä mekkaa päin pyllistellääkii ni sen jälkee sitte viiää vähä tuonne mettän reunaa suitsuketta ja muuta jotta henkimaailma pysyy hyvillä mielin. Että on siinä "oikeen" uskonnon rinnalla ollu ne vuosisatoja vanhat traditiot kans, ja ei oo otettu niin helvetin vakavasti kaikkee, sillai rennosti vaa, siin normaalien arkiaskareitten lomassa hoiellaa noi uskontohommelit kans.

Mutta sit alko nousee jotain kireepiposii muslimihommia ja yhtäkkiä alko näkyy yks hunnutettu nainen ja kohta toinen, moskeijan ämyrit huus yötä päivää hirveellä volyymilla ja alko esiintyy kaikenlaist lynkkausmielialaa esmes paikallisia poppamiehiä kohtaan (kirjassa käyettty termiä "magician" ni kai sen voi poppamieheks suomentaa) ja niitä ihan jopa sitte muutama sata siellä ympär Jaavaa yön hämärissä tapetaanki. Meininki alko lopulta mennä muillakin tavoin siihen suuntaan että Beatty katto parhaaks pakata huushollinsa ja lähteä pois. Surullista luettavaa oli tuo miten rytinällä ruvetaan laittamaan ihmisiä karsinoihin: uskot, oot siis hyvä, mut jos et usko ni oot väärässä. Tai oikeemmin viel sillai ikävällä tyylillä et  joko siä uskot mitä miä käsken tai muuten ei hyvä heilu.

Siinä niiku tiivistettynä kirjan sisältö. Mutta miun on nyt pakko avautuu ajatuksista mitä tätä opusta lukiessa oikein tuli.

Sananen uskonnoista. Ja nyt koitan kieli keskel suuta varovaisesti vaa vähä sohasta tätä asiaa, kert siis jotkuu plokin miljoonista lukijoistahan voi olla hihhuleit ja en taho et käy niiku Salman Rushdielle et saa loppuikäsä tarkkailla selustaasa. Ja en oo asioihin niin perhetyny että oisin kauheen kartalla, en tiiä mistää uskonnon alalajista kovin paljoo, en kuulu mihinkää klaanii mut viksuimmat tekstit olen lukenu Satanic Biblestä (Anton La Veyn Church Of Satanista nyt siis puhe, ei norjalaisista kirkonpolttajista tahi mistää semmosist) ja sielt voin allekirjottaa monenkii asian, varsinkin sellaset että yksilö on vastuussa ittestään ja et luottamus on ansaittava. Et kai miä oon vähäsen satanisti sit, mut sillai hyvällä tavalla ja ilman mitää höyryymistä. Et näist lähtökohdista, siis tietämättä oikeestaa mitää mistää, ni haluun muutamaa asiaa täs nyt pähkäillä, ihan sanavapauden suomalla oikeudella.

Ei nyt ihan äkkiä tuu mieleen mitä hyvää fanaattisista uskontohommista olis ikinä koskaan missään seurannu. Ja lähetystyö, siin kans yks perkeleen vitsaus joka tuhoaa kulttuurit ja aiheuttaa ihmisille masennusta ja ahistusta. Tässäki kirjassa jossai kohtaa todettii että siel ihmiset vaa rauhassa eleli omaa arkeensa, kunnes mestoille pärähti jotain lähetysduunareita. Ei tuol viidakkokylissä kukaan ollu koskaan ees tienny mitä on synti, mutta ans olla ku joku joka kuvitteli olevansa korkeempien voimien hommissa tuli vähä valistamaa, ni johan alkaa jengiä ahistamaan. Ja minkä takia uskonnot perustuu järjettömiin sääntöihin ja lähes yksinomaan pelotteluun? "Jos et elä tällee tai tollee ni kiirastuli korventaa, sie senkin syntinen porsas".

Tokihan uskonnot on luonu kulttuuria ja temppelit ja kirkot ja moskeijat on hienoja. Ja onhan tommonen ilmiönäkin helvetin mielenkiintosta, niiku kaikki muutki fanaattiset kansanliikkeet ja joukkopsykoosit (heh.... natsikortinko miä ny tähä heittäsin???). Ja varmasti moni saa uskoon turvaamisesta paljonki hyvää. Vaik kavereita ja sellasta yhteenkuulumista. Kivahan se on olla jossai porukassa ja sillai.  Ja ai mikä ihana vastuuttomuus uskomiseen liittyy, ku kaikki on yläkerran käsis, se on varmaan ihana ja vapauttava tunne ku kaikki on Jumalan määräämää. Jos tulee syäpä tai jää auton alle tai kompastuu kadul tai tulee peräpukama ni Herra se siel vaa koettelee. (Saatana ku oli työlästä keksiä näit positiivisii puolia, nää saa riittää).

Mutta miksei siihen kuulu suvaitsevaisuus? Miksei voi antaa muitten elää rauhassa ja  tehä ihan ite päätöksiä ja uskoo mihi kukin haluaa? Millanen maailma olis ja miltä maailmalla näyttäis jos esimerkiks kristityt ei ois jossaa vaiheessa keksiny että heijjän pitää nyt laumoittain lähtee levittämään ilosanomaa joka helvetin viidakkoon? Oisivat ny pysyny jossaa yhes kirkos vaa hyörimäs ja antanu muitten olla rauhas ja keksii omat satunsa. Ja uskontojen nimissä käydyt sodat.... niist en ees alota.

Enkä nyt täst asiast ala tän enempää ees jauhamaa. Minen tykkää fanaattisuudesta minkää asian yhteydessä, enkä paasaamisesta. Ni en paasaa täst nyt tän enempää. Uskokaa pois. Ihan mihi työ haluutte.

Toinen asia mitä mietin ni et mikä vitun antropolgia? Ihmistutkimusta siis suomeks. Vittu ku sais aikakoneen ni painuisin 80-luvulle kertomaan itelleni et tommostakii vois ihminen työkseen tehä. Samalla kävisin antamassa litsareita Kuusaan Lukion opolle. Tai vaihtamassa sen sellaseks joka kertois et maailmas on muunlaisiikii työpaikkoja ku tehtaat, toimistot tai kaupankassat. Toiset tutkii ihmisii asumal jossai kyläs tois pua maailmaa, joku saattaa olla ammatiksee sipulikupolinkultaaja tai FBI:n profiloitsija. Mut eihä meil Kuusankoskel 80-luvul nähty sitä haisevaa paperitehasta pitemmälle koskaan.

Sellast. Ei miul muuta. Paitzsi et 6 viikon päästä oon taas Indonesiassa! Jihuu!