Voi jumpe. Luin reissussa Audrey Niffeneggerin The Time Traveller´s Wifen, joka oli ihan älyttömän hyvä, vaikka olikin rakkaustarina. Minuun ei oikein noi romanttiset hömpötykset vetoa, mielummin uppoudun sellaseen verta&lihaa-tyyppiseen teurastusmeininkiin ku mihinkään lemmekkäisiin plörinöihin. Mutta aikamatkustajan rouvasta kertonu kirja oli niin hieno stoori että siihen sujahti ihan sukkana sisään. Oli siis pakko tilata heti lisää samalta kirjailijalta.
Ja herranpiaxut sentäs että Niffeneggerin toinen teos, Her Fearful Symmetry, olikin loistava. Jopa parempi ku Aikamatkustaja. Tässäkin liikuttiin vähän henkimaailman puolella, mikä on aina mielenkiintosta. Sellanen naikkonen kuolee ja testamenttaa Lontoon Highgaten hautuumaan vieressä olevan asuntonsa kaksossiskonsa kaksostyttärille, joita se ei oo ees nähny ku ihan vauvana. Perijättäret ei oo ees tienny että heijjän äiteellä on sisko ja ovat ihan et mitäs vittua, heille tipahti kämppä syliin. Hyö muuttavat tietysti siihe asuntoon ja kappas ku tätihän on jääny sinne henkiolentona pyöriskelemään ja naapureina on kaikenlaista tyyppii, mm. mega-obsessiivis-kompulsiivinen gubbe ja tätin entinen rakastettu. Sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, arvotuksia ratkeaa, ja loppu on... ööö.... ehkä vähän arvattavissa, mutta kuitenki aika jänskä.
Missään tapauksessa tää ei oo kummitusjuttu, vaikka henkiolentojen kans välil vähä kommunikoidaanki ja touhutaan hautuumaalla ja kannellaa vähä ruumiita paikasta aa paikkaan pee. En tiiä miten Her Fearful Symmetryn nyt sitte tiivistäis, mutta jossain luki että tää on tarina "rakkaudesta, menetyksestä ja identiteetistä". Aha.
Voi saatananperkele kun ei Niffenegger oo vielä julkassu enempää kirjoja. Haluan lisääääääää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti