Kaks kirjaa pakattu yksiin kansiin. Hyvä, koska kyse oli jatkotarinasta, josta ois jääny kaikki levälleen jos näit ei ois molempia lukenu.
On pien joku käpykylä jossain ameriikas, oikee sellain lintukoto, misä hädintuskin ees laitetaa ovia lukkoon. Siel sit yhtäkkiä katoaa pikkupoika ja alkaa tapahtua kaikenlaista muutakii kummaa. Nää osuudet stoorista on helvetin jänniä, ja miä en ees arvannu syyllisiä, olin ihan täysin väärässä.
Mutta miiiiiiiks vitussa oli kumpaankiin kirjaan nysvätty sekaan ihan samanlaista paskaa romantiikkahuttua? Ekassa osassa (Night Sins) on ärhäkkä polliisinainen, jonka elämä pyörii sen ympärillä että hän on poliisi tai joku agentti enivei. Sit joutuu komennukselle sinne käpykylään ja ooh ku mestan poliisipäällikkö on vitun komee, ja vaikka agenttipimu ei halua ku olla vaan paras duunissaan eikä sössiä asioita panemisilla ni kuis ollakaan.... 2 viikkoa ensitapaamisesta siel jo kositaan. Kakkososaan (Guilty As Sin) on ympätty melkee samanlainen sivujuonne, mut nyt on pääosassa lakimiäsnainen ja hunsvotin maineessa oleva menestyny rikoskirjailija.
Huoooh. Seksikohtaukset on kirjotettu niin imelin sanakääntein, et miun oli pakko tuupata guuglentajaan ja kattoa millasta huumoria irtoo ku ollaan näin kuumien tunnelmien äärellä. Olkaa hyvät, suomennos siis googlentajan:
Hän liukui käden alla lonkkansa ja nosti hänet häneen, jolloin itsensä vajota syvemmälle, lähemmäs unohdukseen. Hän sai hänen henkeään, niin anna mennä huokaus puhtaan nautinnon. Hitaasti, eroottisesti he muuttivat yhdessä, ilman sanoja, hehku palon kultaus omaa kehoaan.
(Alkuperänen meni näin: He slid a hand beneath her hip and lifted her into him, allowing himself to sink deeper, closer to oblivion. She caught her breath, then let go a sigh of pure sensual pleasure. Slowly, erotically, they moved together, without words, the glow of the fire gilding their bodies.)
Luettu: 13.6.2012
Ihmiskauppa-asioita, ja tarina on tosi. Hmm. Brittiläinen 24-vuotias pimatsu lähtee italiaan hyväksi ystäväksi luulemansa albanialaisen könsikkään luokse ja hämmästyy kovin ku jätkä vetääkin pataan ja pistää ämmän kadulle huoraamaan.
Nää on kauheita asioita, ihmisen määräämisvalta omaan kehoonsa, vapaus, oikeus koskemattomuuteen jne jne jne, kaikkii näit juttuja joo.
Mutta miä vaan ihmettelin, että miten kuitenkii jo 24-vuotias, hyvistä oloista tuleva, koulutettu, länsimaassa kasvanu naisihminen moiseen kuseen joutuu, eikä pääse sieltä pois? Ku on kuiteskii koko ajan kännykkäkii käytössä ja välil viikon verran yksiksee ku sutenööri-jätkä on jollai huumekeikalla Hullannissa. Vasta kun joutuu sairaalaan ni soittaa sieltä sit äiteelle että täs ois nyt itseasiassa vähän kusiset paikat, tulkee auttamaan.
Tähän ihmetyksen aiheeseen kirjassa hiukkasen toki sohastaan. Että kun on ollu hankala isäsuhe, ni vaikiaa on, ja ku se jätkä teeskenteli ystävää monta vuotta ja sitte petti ni voi kauhee, ja ku se uhkaili pimun perhettä ja kaikkee. Että vähä niiku aivopesua ja sen tason pelottelua että kyllä siinä ihminen murtuu eikä osaa enää puoliaan pitää, eikä varsinkaan ees hankkia apua.
Emmiä tiiä. Miusta vaa tuntu ihan käsittämättömältä tää koko stoori, mut mikäs miä oon kenenkään katastroofeja epäilemään. Mutta silti? Et miä en vaa tajua et jos miun joku helvetin hyvä ystävä yhtäkkiä miun kans lomaillessaan vetäis miuta pataan, ihan niiku ilman ennakkovarotuksia ja mitään, ja sanois sitte että nyt siä akka meet myymää pillua tonne kadulle tai muuten ei hyvä heilu, ni.... ei vittu. Tuntuu aika utopistiselta et sitä vaan toteis et ai-ai söör ja vetäis lurexiä ylle ja saapasta jalkaan ja lähtis johonkii rähmäselle kadunpätkälle huoraamaan. Eikä esmes kilauttais kaverille tai jollekii et nyt oon pulassa, auttakee.
Ehkä tää kirja oli siis aika paska, koska jätti liikaa avoimia kysymyksiä, ja vähä sellasen olon et täs ei nyt ihan kaikkea taiettu kuiteskaa kertoa.
No mut tän kirjan Sophie pääs enivei lopulta takas kotio ku äiti tuli hakemaan, ja on sen jälkee touhunnu ihmiskaupan vatstases toiminnas ja jonkuu säätiön laittanu pystyy ja kirjottanu tän kirjan ja rakennellu siis uuenlaista elämää. Onnellinen loppu jeejee.
Luettu: 14.6.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti