Tää kirja oli hyvä ihan loppumetreille saakka. Sitte se pilaantu. Jos loppu ois ollu toisenlainen ni avot.
Miähen vaimo katoaa kotoaan heiän viientenä hääpäivänä. Näyttää siltä että vaimo on viäty kotoa väkivalloin.
Kirjan eka osa kertoo tarinaa miehen äänellä siitä katoamispäivästä alkaen. Miähen kertoman perään on aina otteita vaimon päiväkirjasta heiän koko suhteen ajalta. On laitettu aina yks luku tätä hetkeä miähen kertomana ja sitte seuraava luku on joku merkintä ehkä vuosienki takaa naisen päiväkirjan sivuilta. Jännää. Heiän suhre näyttäytyy ihan toisenlaisena, riippuen siitä kuka siitä kertoo. Palaneen käry alko jossai kohin haiskahtaa rajustiki: onks asiat nyt kuitenkaan silviisii ku miäs niistä kertoo? Onks ne silläkääviisii ku vaimo niistä päiväkirjaansa avautuu?
Kirjan kakkososassa tehää heti selväks mikä on totuus. Totuus on aika jännä: uhrin viittaa ittelleen viritelly vaimohan on sekasin ku seinäkello, totaalinen psykopaatti ja juanikas perkele. Ei se aviomiäskään tyystin synnitön ole, kukapa olis, mutta vaimon vintti, se on pimeä, joskin kekseliäs.
Loppuratkasu kirjassa on ihan perseestä. Tai sitten ei, riippuu miten sen ottaa. Ehkä siinä kuiteski kaks kahelia saa just mitä ansaittee, eli toisensa.
Miä en kerro tarkemmin, lukekaa itte. Koska kyllä tää oli hyvä kirja, sellanen että oli pakko lukee, ja lukee, ja lukee, ja lukee, että sai selville et mitä vittua tässä nyt on meneillään.
Tykkään noin ylipäätään käsittämättömistä ihmissuhrekiemuroista kertovista kirjoista. Niitä lukiessa voi sitte ittekseen hymistellä ylevänä että on se vaan niin pal helpompaa kun ei noita pelejä pelaile. Sillä peliä, niitä ne ihmissuhteet - useimmiten ja hyvin pitkälti - on.
Tältä samaiselta Gillian Flynniltä oon lukenu aiemmin kirjan nimeltä Dark Places. Se oli sikahyvä. Aika hyvä tommonen juanen kehittelijä on tämä Flynn. Osaa pitää otteessaan ja rakentaa tarinoita jotka näyttää ens ehkä yhenlaiselta mut onki sit toisenlaisia.
Aijjjjjettä ku osais itte kans, kehitellä tarinoita ja juania ja tempoa päästään mielikuvitusmaailman seikkailuja, ja ku osais ne vielä kirjottaa kivasti ylös. Pitäs ehkä joskus ihan kokeilla, et lähtiskö jos vaan alottais. Että saisko sitä paperille muutakii ku et "oli synkkä ja myrskyinen yä...." tai et "all work and no play...." ja sitte heiluuki jo kirrrrves!
Luettu: 24.7.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti