Poseidonin siunausta, oi maakravut! Oon saanu äherettyä divemasterismin teoriakokeet alta poies! Se tarkoittaa, että nyt voin lukee muutakii ku sukelluskirjoja. Se EI tarkota, että oisin viä ollenkaa mikää divemaster. Hommat jatkuu, eikä lopu vissii ikiin, mutta nuo mälsät teoriat on nyt suaritettu.
Sukelluspuljun kirjahyllyä kävinki sitte heti ihan kiimassa ratsaamassa. Vein lukemiani kirjoja sinne pinkan ja nyysin mitä tahansa tilalle. Siältä tarttu mukaan mm. tämmöinen ns. elämäntaitokirja. Optimistinen olin kun siihen tartuin, semminkin kun olen ns. elämäntilanteessa missä koko paletti on ihan vitun sekasin. Perushommelit, niiku vaikka elannon ansaitteminen, on tyystin silkan naivin toivon varassa. Mutta siitä lisää min reissuplokissa.
Ennenku alan köhiin täst kirjasta ni otetaan puhelin käteen ja sieltä sanakirjaohjelma esille. Conformity on suameks että yhdenmukaisuus, kertoo miun kännykkä. Okei. NON-conformity tarkottaa siis epäyhdenmukaisuutta. Lähetää siis siitä.
Kirjan juani on ikäänku kertoa että elämän pitää olla enemmän ku sellasta perusduunia jonkun muun leivissä, sitä kasista nelijään ja sitte kerran vuodessa kesäloma. Ei piä olla sellain joka hyppää vaikka kaivoon jos muut menee eeltä ja sanoo et näin KUULUU tehä. Juu, hyvältä kuulostaa. Pitää myäs matkustaa, avartuu niiku näkökulma maailmaan. Pitää tehä asioita joista tykkää. Ei piä haalia materiaa ja on pyrittävä elämään sillä viisii että on hyvä fiilis ja elämä on niiku kivaa. Pitää elää niiku omaa elämää, sano muut mitä hyvänsä. Ja jos siä haluat poiketa siitä "normaalista" käsikirjotuksesta, joka on ikäänku normi jota kuuluis noudattaa, ni anna mennä, elä piittaa mitä muut sanoo.
Kyllä kyllä, samoilla aalloilla souetaan!
Kirja paasaa kyl aika paljo sellasia ittestäänselvyyksiä. Ainaki miulle ittestäänselvyyksiä. Että tee ittelles hyvä elämä eläkä oo ku joku apina häkissä ja orjana jossain paskaduunissa. Mutta seassa oli sen verta paljo sellasta kirjailijan henxelinpaukutusta et ku MMMMMÄ oon kattokaas hoitanu asiat tällee ja oon ollu 4 vuotta äfrikäs vapaaehtoistöis ja oon käyny yli sadas maas ja matkustan ja aion käyä kaikis maailman mais ja oon niin kova jätkä et oon kotonain missä vaan helvetin kirgiisian perämettässä ja mul on sata kivaa pisnestä pyärimäs ja mun plokis oli heti laakista tsiljoona kävijää ja vähäkö oon niiku hyvin nää hommat hoitanu. Ni sellanen alko vituttamaan, vaikka kaiketi siinä tavoteltii sellasta et kuka vaan voi onnistua, kattokaa, näimmääki onnistuin.
Amerikan paskaahan tää kirja siis oli. Vähä sellasta saarnaamista, mikä liänee kuuluu tän kirjagenren tyyliin. Mutta varmaan tää myy ku häkä.
Oiskohan maailma, tai ainaki Mordor, jo valmis MIUN tekemälle sellaselle "elä tällee äläkä tollee"-kirjalle? Mietinpä sitä tässä nyt kyllä. Miulla ois paljonki sanottavaa. Ja saarnattavaa. Oikee sellaseen herätystoimintaan voisin ruveta.
No mut eniveis, vähän niiku samaa evankeliumia tässä Guilleböön kirjassa oli ku Timothy Ferrissin 4-hour Work Weekissä. Ferriksen tekele oli parempi, kattavampi ja jotenki kaikin tavoin pätevämpi. Tai sitte se vaan osu ja uppos enempi ku luin sen toisenlaises elämäntilantees. Tiijä häntä. Nyt kuiteski oon tavallaan jo tän kirjan sanoman eellä. Sillälailla et miä elän jo sellasta uutta elämää, kaik entiin on taakse jätetty ja täällä piänellä indonesialaisella saarella viipottelen varpaat hiekassa ja oon ihan vitun onnellinen.
Kivaa täs kirjas oli muutama sellain ikäänku harjotustehtävä, jollasta ehotettii et kandeis jokaisen tehä. Yks oli esmes sellain et kirjottaa oikee paperille et millain on niiku unelmien päivä. Ihan alkaen siitä ku herää ja aina siihe saakka ku nukahtaa. Ja siihe sitte mahollisimman paljo yksityiskohtia et mitä siä teet ja mitä syät ja kenen kans vietät aikaa ja mitä mikäkii hetki on meneillää. Sitte ku sellain unelmaelämän lukujärjestys on tehty, ni sit eiku askel kerrallaan pyrkimään sellasia päiviä kohti.
 |
| Moi Tsonidep! Täältä pesää! Tuu jo! |
Nyt pitää siis vaan ruveta ährään elämää kohti Johnny Deppiä. Mistähä alottais? Laitanko sille vaa textarin tai jotai et kuule, jätä ne mallipimut ja näyttelijättäret, tuu ottaa tämmöin vetelä vanha paska. Ota riski ja rakastu rumaan!
Ja hei jos kiinnostaa tän Gilleböön horinat ni alottakaa tualt sen nettisivulta. Miettikää vasta sitte kirjan hankkimista.
Luettu: 13.7.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti