Zadie Smith: Kauneudesta ( 62/2013)
Huokaus. Suomennettu kirja. Huokaus.
Rakastan suomenkieltä, se on maailman mahtavin kieli, siinä on niin mahtavia sanoja ja löytyy just tismalleen oikea sana kaikkiin tarkotuksiin. Suamenkiäli on ihanaa. Mutta miten sitä sitte niin usein törmää suomennettuja kirjoja lukiessaan kieleen, joka nostaa niskavillat pystyyn?
"Kevätloma saapui, umpuili rusottavana ja violettina omenapuissa, juovitti märän taivaan oranssein viiruin."
UMPUILI? Mitä helvettiä? Mitä on umpuilu? Mikä on ollu alkuperänen englanninkiälinen sana, sitä jäin taas miettimään ku kohtaan tämmösiä keksitynkuulosia sanoja. Niiku se miähen vehkeestä käytetty jolu, johon oon kahessa kirjassa törmänny, enkä oo siitä vieläkään päässy yli. Nyt sitte umpuilu. Helvetti soikoon.
Toisaalta, ehkä alkuperänen tekstikin on ollu paskaa, ja suomentaja on tehny minkä voi.
"Kiki kurkottui ylöspäin voidakseen suudella miestään. Howard veti pois vaimonsa pitkän hameen ja reilut, realistiset alushousut."
REALISTISET alushousut? MITÄ VITTUA? Millaset on realistiset alushousut ja millaset on sitte epärealistiset alushousut?
Muutenki tää kirja oli vähän sellanen tuskastuttava lukuelämys. Tässä on tarina kahesta perheestä ja miulle ainaki jäi ihan auki et mikä tässä oli pointti. Perheitten isät vihaa toisiaan, ovat saman alan professoreita ja jotain. Kumpiki käy vieraissa ja on sotkettu vähä jotain monikulttuurisuutta ja ja ja... emmiä tiiä mitä tässä nyt yritettiin.
Miusta tää oli paska. Ei siitä sen enempää.
Luettu: 10.8.2013 Gili Trawangan, Indonesia
1 kommentti:
Tuo 'umpuilu' varmaan liittyy siihen, että 'umppu' on nuppu. Mutta eikö sen sitten pitäisi olla kahdella p:llä?
Realistisista alushousuista mulla ei ole kovin selvää käsitystä...
Lähetä kommentti