torstai 4. helmikuuta 2010

Pullukalla Yksinasujalla onkin elämää, oho (8/2010)

Tämmönen Douglas Couplandin Eleanor Rigby on tarttunu mukaan jostain sellasesta kirjakauppa-psykoosi-kohtauksesta. Ehkä Sammakon kirjakaupasta (PARAS! Eerikinkadulla, käykää!) koska näkyy olevan Sammakko Kustannuksen opus.

Nojaa, ihan viihdyttävä tekele, lukasinhan sen ihan yhellä makaamisella tsup. Siin on sellanen pullukka yksinasuja kenel ei oo miähii eli siis sääl sääl ressukkaa, mut sit yhtäkkiä kaikille sen säälijöille selviikii et se on kerran kännispäissään teininä saanu munaa ja tullu raskaaks ja tehny lapsen ja antanu sen adoptoitavaks, ja sit kaikki on ihan et ooooh vau ku jännää, sil onki elämä vaikkei siis ookkaa miähii eikä perhettä. Pullukan Yksinasujan 20 vuotta kateissa ollu poika ilmestyy kuvioihin ja kaikenlaist siin tapahtuu ja sit siis voi että lopuks se Pullukka Yksinasuja viel löytää sen poikasa isän ketä ei muista paneneneensa ees ja siis rakastuvat ja ooh häpi end.

Ei kohoa mihinkään suosikkilistoille tämä kirja mutta ei tää ny mitään ihan totaalista pohjasakkaakaakaan oo. Mialummin tän luki ku turpaansa otti.

Ei kommentteja: