Veljexet Wolfe (12/2010)

Markus Zusak on mun suosikkikirjailija, siel ihan listan kärkipään hulinoissa. Hää on australialainen nero, johon otin ekaa tuntumaa lukemalla The Book Thiefin. Se oli loistava teos, ihana tarina ja sellanen vähän niiku aikuisten satu (en puhu pornosta nyt). The Messenger oli myöskin niin hieno että meinas järki lähteä. Sen jälkeen oon pyrkiny ottamaan haltuun koko Zusakin tuotannon, mutta vaikiaa tuntuu olevan. Sen kirjoja ei ensinnäkään montaa ole, ja niistäkin vähistä joitain ei saa mistään, ja osa opuksista on julkastu yhellä nimellä tuolla ja toisella nimellä siellä, eli on ollu vähä sekavaa. Esmes tuolla mun Lukemattomien Kirjojen Himalajassa on varmaan 2 vuotta pyöriny Getting The Girl (julkaistu jossain myös nimellä When Dogs Cry), mutta kun se taas on ollut jatko-osa Fighting Ruben Wolfe -kirjalle, jota ei jumalauta ole löytynyt mistään, niin en oo tohtinu sitäkään lukea. Haluan jatkotarinani mielellään järjestyksessä, kiitos.

Meinaski pää posahtaa onnesta ku huomasin että vihdoin joku pulju on tajunnu ottaa uusintapainoksen Fighting Ruben Wolfesta, ja pistin heti ennokkotilauksen vetämään ja kirja kopsahti postilootaan vihdoin viime viikolla. Tää on ensimmäisiä Zusakin kirjoja, julkastu alunperin jo v. 2000, eikä tätä ennen oo kai tullu ku yks kirja, joka olis vissiin myöskin tätä samaa veljestarinaa, mutta sitä ei oo ikinä näkyny missään, eli koitan olla niiku sitä ei oliskaan.

Fighting Ruben Wolfe on hirmusen sympaattinen tarina nuorista Wolfen veljexistä, jotka rupee sellaseen laittomaan tappelumeininkiin rahapulassa ja lopulta ne joutuu ottelemaan toisiaan vastaan. Tarinassa ei tapahdu mitään älytöntä tai jännittävää tai tajunnanräjäyttävää, vaan se hienous piilee siinä hienosti kirjotetussa stoorissa. Eihän tää mikään Zusakin paras kirja ole, huomas kyllä että täs oli vasta nerokkuus vähä niiku kypsymisvaiheessa, mutta siitä huolimati oikeen hyvä.

Arvostan (ja kadehdin) Zusakin kaltaisia tarinankertojaneroja ihan älyttömästi.