Mutta Genesis oli aika perskeleen hyvä kirja. Siinä oli ihan pervo sarjamurhaaha, joka kidnaappaili äkäsii ja vaikeit anorektisii naisii, pisti ne maapoteroon pimiään rottien sekaan, laitto kahleilla kiinni, raiskas ja puhko silmät ja korvat ja tunki niitteen toosaan tyhjiä muavikasseja. Murhaushommien lomaan oli sitte tieteskii laitettu kaikenlaist ihmissuhrepotaskaa, mitä en niiku jaksais ollenkaa. Miksei yhessäkään tappamistarinassa voia keskittyä vaan siihen tappamiseen ja psykopaatin pyydystämiseen? Aina koitetaa jotenkii tuua jotain toisenlaisia tasoja ja syvyyksiä tarinan polliiseihin määkimällä niitten ihmissuhretilanteista ja ankeasta lapsuudesta ja ties mistä. Kai siinä koitetaa jotenkii pervon murhailun lomaan tuua jotain aurinkonpaistetta leuhottamalla jostai rakkaushommista. Että vaikkka on pahuutta ni uumama, rakkaus, se se on kuitenkii niin ihkuu.
Äh. Murhat murhina ja romantiikat muihin opuksiin, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti