Eniveis, kävin viime viikonloppuna kattomassa kaksi hienoa Von Hertzeenien keikkaa Tavastialla. Tuli oikee kananliha-efekti ja ihan oikee tippaki silmäkulmaan, mikä on aika mahoton asia, koska olen tunteeton ja sisältä kuollut jääpuikko joka ei liikutu ku kissanpentujen parissa. Ja kai ny senkin voin tunnustaa että kyllä siinä kalsarin kuminauhaki aikamoisella tavalla väpätti, voi morjes. Mutta sieltä sit keikan jälkeen ostaa shopautin hienon, HIENON Von Hertzen Brothers lähikuvissa -kirjan (siin on myäs nimmarit! IIIK!). Sehä o kaikkine hienoine kuvineen suorastaan ku naisille suunnattu kultaturbomegajätti-Jallu, jumalauta!
Komeitten veljesten kuvia toki mielellään katteli siinä samalla ku sipas nessulla kuolaa suupielestä, mutta kyllä tän kirjan paras anti oli silti ihan niis tekstuaalisissa asioissa, vaikkei sitä tarinaa niin järin tuhdisti ollukaan. Mutta oli riittävästi vahvistamaan sitä käsitystä mitä miul jo entuudestaan oli: että ovat äärimmäisen tosissaan hommansa kanssa ja musiikkia hinkataan sellasella antaumuksella ja ammattitaidolla ettei mitään järkee. Ja kyllähän sen levyiltäki kuulee, ettei niitä oo tehty roiskimalla. Miälenkiintosinta miusta oli silti Mikko Von Hertzenin selvitykset sen maailmankatsomuksesta ja Amma-hommista.
Emmiä täst kirjast pysty enempää sanomaa, kert nyt on toi fanitushomma niin täysillä, et aiheest en pysty oikee järkevää lausetta ees muodostaa. Laitan tähä yhen videolinkin ku en muutakaa enää kykene:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti