Ihmiset bääääääd (55/2011)

Juhannusta. Se on menny meiziltä kotona nysvätessä ja flunssaa potiessa. Mökkihöperyys alkaa pahasti jo vaivata, seinät rupee kaatuu päälle ja eilen oikee säpsähin ku ulkoa kuulu ääniä. Jumaliste, juhannusaatto, Helsinki, IHMISIÄ. Vai oliko ne zombeja? Ei voi tietää.

Kotona nysväämisessä on se hyvä puoli, et on aikaa lukee. Aherran tällä hetkellä sellasen kirjapinon kimpussa jonka sain lainaks kaverilta, ja siel on oletettavasti pelkästään hyviä kirjoja koska kyseisel kaveril on loistava kirjamaku. Pinon toinen opus (eka oli toi edellises postaukses kehuttu eli Eloonjäänyt) oli Chris Cleaven The Other Hand (ameriikasssa julkastu nimella Little Bee). Kirjan takakannes uhotaa et tää on niin erikoistarina, ettei täs takakannessakaa tohdi kertoo mist on kyse, ja et älä siäkää sit tän luettuas mesoo kauheesti, ku tarinan taika piilee siinä miten se lukemisen aikana avautuu. Jaaha. Seliseli. Aion nyt kuitenki tätä salaperäsyyden verhoo hiukan raottaa.

Nigerialainen nuori tyttö Little Bee ja brittiläinen akkain hömppälehden päätoimittaja Sarah on kirjan päähenkilöt. Heijjän elämät törmää ensin Nigerialaisella rannalla, missä tapahtuu pahoja, ja sen jälkeen uudelleen briteissä kun Little Bee on siellä pakolaisena. Pahuudet ja kauheudet kerrotaan kirjassa pikkuhiljaa, välillä vähän yllättäenki tulee uutta tietoa, mutta tommosen pihtaamisen takia tätä kirjaa ei malta käsistään päästää. On pakko lukee eteenpäin et saa selville mitä siel rannalla oikein tapahtu, ja miten tarina oikein loppuu, ja miten Little Beelle oikein käy. Kirja on täynnä kaikenlaista ankeutta ja ikävää ja pahuutta ja draamaa. Toisaalta seassa on myös hirveesti huumoria, ja se on kyllä helvetin hyvä, muuten täst kirjasta saattais tulla niin paha ahistus että ei muuta ku junan alle, ei tämmösessä maailmassa kestä elää. Little Been näkemykset brittiläisestä yhteiskunnasta on välillä aika mainioita, ja varsinkin kun se kertoo miten tämmösenkin asian (esim. kolmossivun tissit paljaana olevat tytöt) selittäis kotikylän pimuille, jotka ei oo nähny länsimaisesta yhteiskunnasta mitään muuta kun vanhalle lakanalle ilman ääntä heijastetun Top Gun -elokuvan.

Loistava, loistava kirja, joka jokaisen pitäis lukea ihan yleissivistyksenkin vuoks. Että sais tästä vaikka yhenlaisen näkökulman pakolaisuuteen. Ite ainakin vasta tätä lukiessa tajus että vittu ei miulla oo oikeesti ollu hajuakaan asioista. Että millasia ihmiskohtaloita pakolaisuuden takana piilee. Tottahan kaikki tietää et pahoista paikoista tullaan ja on kansanmurhaa ja vainoomista ja raiskaamista ja kaikee hirveyttä, mutta sellaset asiat tuppaa hukkumaan paskojen uutisten tulvaan, ei ne jotenkin tuu niin lähelle eikä kosketa tämmösen pumpulis kasvaneen länsimaisen punkeron sielua mitenkää erityisen rajusti. Tämmönen kirja, olkoonkin fiktiota, sen sijaan jotenkin konkretisoi asian sellaseks että yöunethan täs jumaliste menee.

Maailma on paha, paha, paha. Tai ei maailmassa mitään vikaa, mutta myö ihmiset, myö ollaan pahinta mitä maapallolle on koskaan tapahtunu.