Jonathan Franzen: Freedom (32/2012)
Huikean hieno kirja, jossa on reilut 700 sivua tarinaa ihmisten elämästä. Ketään ei murhata eikä oo mitään mysteerejä, ihan vaan tavallista ihmiselämää ja siihen liittyvää ajoittaista draamaa. Tarinan keskiössä on perhe, jossa pari lasta, sekä perheen hyvä ystävä, sellanen muusikkoretku. Elämä kuljettaa, heittää eteen välillä vaikeitakin asioita, mutta sellasta se on ku ihmiset elelee. Törkeän hyvä kirja ja tätä Franzenia on saatava luettavaksi lisää, ja vähä äkkiä.
Luettu 12.3.2012
Mary Higgins Clark: I'll Walk Alone (33/2012)
Naisen lapsi on kidnaapattu ja ollu kateissa jo pari vuotta. Sit alkaa ilmaantua kuvia joissa näkyy miten nainen ite nyysii sen kakaransa. Ja eikö joku käy akan pankkitileilläkii mellastamassa, ostelemassa asioita. Vilunkipeliä on ilmassa. Hirveen jännä juttu oli, hermostutti oikee välil lukea ku miksei kukaa tajuu mistä on kyse ja kirjan päähenkilö ihan pinteessä ku kaikki syyttää sitä ja luulee hulluks. Vaikka kaiken takana onkin mies. Kuinka yllättävää.
Luettu: 15.3.2012
Tasmina Perry: Daddy's Girls (34/2012)
Voi helvetin perse mitä paskaa. Aika paljon tästä kertoo se, että jo kirjan neljännellä rivillä mainitaan Rolex. Ja tätä label-droppingia on kirja läpeensä. Mut kattokaas ku täs on neljä sellasta siskosta, kaikki on vitun kauniita ja rikkaita ja menestyneitä ja niil on pelkästään upeita komeita isomunasia menestyneitä rikkaita miesystäviä joitten kans seksi on aina vähintäänki pään räjäyttävää hekumaa. Siskosten iskä on sit vähän sellain vaikee mulkvisti ja ku se pääsee hämärissä olosuhteissa hengistään ni oi ja voi, kuka onkaan syyllinen? Ja jottei elämä ois pelkkää timanttista parhautta ja bling-blingii ja niilin risteilyy ja karibian saaria ja seurapiirijuhlia ni laitetaas sekaan hiukan onkelmia kullekin siskolle. Yks ei tuu raskaaks vaik haluaa, toinen tulee vaikkei halua, yhen aviomies onkii salaa homppeli, ja sillai. Antaa vähä sellasta todellisuudentuntua pimujen elämään, eiks nii? Et vaik kierii rahassa ja kartanoissa ni ei se kuulkaa elämä kuiteskaa aina mee ihan sillee sutjakasti. Mut lopussa sit kuitenkii kaikkien draamat kääntyy parhain päin ja on rakkautta ja vauvoja ja juhlaa ja ihanaa kaikki. Voih, miä niin samaistuin tähän kirjan kuvaamaan elämään ja noitten pimpparoitten kohtaloihin. Ihan spektaakkelimaista.
Kirjailijan nimen laitan muistiin. En lue siltä enää ikinä mitään. Tämä riitti. Aivoja jomottaa.
Luettu: 20.3.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti