Muutama okei ja sit Kadonneen Opas Rakkauteen. Täh? (35-38/2012)

Jonathan Kellerman: True Detectives (35/2012)

Jälleen kerran Kellermania. Mutta tää ei ollu hyvä. Kadonneen nuoren pimun arvotusta koittaa hiki pääs ratkoo niin polliisi kuin polliisin yksityisetsivänä toimiva velikii. Veljesten välit ei oo j'ärin lämpöset ja siitä koitetaa jotain kipakkaa tunnelmaa välillä viritellä. Paska rönsyää joka suuntaan ja välil oli vaikee pysyy kärryillä et miks nyt vakoillaa jotaa minikanksteria ja jotain epäonnistunutta pasistia. Paska.
Luettu: 23.3.2012

 

Jemma Forte: Me and Miss M (36/2012)
majapaikan kirjahyllyn tarjoamaa höyhenenköykästä huttua. Ennakkoasenne tähän tarttuessa oli hurja, mutta yllättäen huomasinki viihtyväni tän parissa oikeen hyvin. Oli takana vähä bailaushommia, joten krapulapäivän rantalukemiseks ihan tismalleen sopivaa höttöä. Täs on sellain pimu joka rupee kuuluisan halivuud-staran personal äässistäntiks ja on duunin saadessaan niin innoissaan et hyvä ku nahoissaan pysyy. Mutta se holivuud-starba onkii todella kovan tason biaaats eli se duuni ei ookkaa ihan vaa parrasvalojen läheisyydessä patsastelua. Lisäks sekaan on tietysti heitetty tosirakkautta ja ihmissuhdedraamaa ja kaikella on onnellinen loppu. Viihdyin tän parissa oikeen hyvin.
Luettu: 24.3.2012

 

Claire Seeber: Lullaby (37/2012)
Enks miä just vähä aika sitte lukenu jonkuu pökäleen missä oli kans suurta äidin hätää ku lapsi on pöllitty? Muistaakseni joo, ja tässä oli samaa hommaa. Mut tää Lullaby oli parempi, tässä hommat eteni niin vauhilla, ettei malttanu lukemista lopettaa ennenku selvis et kuka ja ketkä ny taas on asialla. Ja ainahan se syyllinen löytyy lähipiiristä, niin tälläki kertaa.
Luettu: 25.3.2012

 

Susanna Jones: The Missing Person's Guide To Love (38/2012)
Miä en vittu tajunnu tästä kirjasta MITÄÄ! Lukekaa joku pliis ja tulkaa kertomaan sit et mitä vittua tässä oikeesti niiku tapahtu. Ku täs oli sellain gimuli, jonka vanha koulukaveri kuolee, ja gimuli lähtee sit hautajaiusten takii käymää kotikylässää mis ei oo vuoskausii käyny. Gimuli haluu samal selvittää, mitä tapahtu hänen luokkakaverillee joka tost vaa katos sillo ku oli 15 vee. Ja sit on outo kirjailija-täti ja mielikuvitusystäviä (kai ne oli sellasia tai sit ei) ja kauhee häslinki ja sit kirja loppuu ja miä jäin ihan vaa päätäni raapimaa et siis nii kuka kuoli ja kuka katos ja kuka teki itsarin ja kuka oli olemas ja kuka ei. Mitä vittua? Enkä tajuu ees tota kirjan nimee, ei täs mistää rakkaudesta järin paljon opastettu. Vittu ku oli vittumainen kirja. Luulen kyl, et tää on  semmoin jota jossaa kirjapiireis ihastellaan ja väännellään ja käännellään ja tulkitaan ja kaivetaan merkityksiä, mut miusta tää oli ihan silkkaa tekotaiteellista paskaa.
Luettu: 27.3.2012