Fantastista fantasiaa. Ekan osan lukasin joku aika sitte ja tää kakkososa jatko tarinaa. Tykkäsin, vaikkei tämmönen aika nuarisolle suunnattu fantasiahomma ookkaa ihan just sitä mitä oikee hakemalla haen luettavaks. Paitsi Harry Potterit aikoinaan, hilkulla oli etten aina ollu joku velhohattu päässä uusinta osaa yäsyännä jonku akateemisen eessä jonottamassa.
Nää peculiar childrenit putoo aika lailla samaan skeneen tai ainaki kohderyhmään, luulen. Ne peculiarit on semmosia kakaroita kellä on kullaki joku erikoiskyky. Yhen vattassa asuu ampiaisia, yks osaa tehä tulen käsillään, yks on tosi vahva ja kaikkee semmosta. Yhessä ne sitte koittaa selvitä kiipelistä jos toisestaki, ku tietty jotkuu pahismöröt on niien perässä, pahoin aikein. Aikamatkaillaan ja kaikkee.
Kolmas osaki on tätä kirjasarjaa olemassa, pitäs löytää jostain, koska tää kakkososa loppu vähän klifhangerimaisesti, eli aivan kesken. Jäi vaivaamaan että kuinka tästä eteenpäin.
Kirja on kuvitettu hienoilla vanhoilla erikoisilla valokuvilla, jotka sopii tarinaan ja avaa sitä lisää.
Luettu: 13.9.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti