Erikoinen kirja, koska oli paljon kummallisia vanhoja valokuvia tekstin seassa. Kuvat kuitenki oli kirjotettu tarinaan ja ne liitty siihen olennaisesti, ni hyväksyn. Ku miähän oon sitä miältä että tarinat tarinoina, ku ollaan tämmöses romaaniskenes. Ja taiteelliset kuvakirjat tahi sellaset kuvitetut satukirjat on sitte asia erikseen. Herkästi veän herneen nekkuun jos on peruskirjaan ympätty jotain tuherruksia tai muuta ei-tekstillistä paskaa sekaan ikäänku tehokeinoks tai muuten syämään sivutilaa. Kert jos ei se juttu kanna ilman kuvia ni ei ne jotkuu taiteelliset tuherrukset sitä mikskään muuta.
Mutta täs kuvitukset pelas eli skulas eli toimi hyvin, koska jokaiselle kuvalle oli tekstissä selitys ja kuva aina jotenki vei asiaa eteenpäin. Lisäks kuvat oli hyvällä tavalla outoja. Ja oikeita. Kirjailija on niitä mettästäny tuttaviltaan, jotka nuahoo kirpputoreja ja kuolinpesiä ja mitä viälä ettimässä kummallisia vanhoja kuvia. Niitä on sitte tähän kirjaan lainattu ja niistä on selkeesti inspiraatiota tähän outoon tarinaan kovasti saatu.
Ja tarina menee tälviisii:
Teini-ikäsen Jacobin isoisä on aina ollu kova tarinaniskijä, kertonu aina vaikka mitä jänniä juttuja kuinka on jahannu hirviöitä ja kuinka on asunu piänellä saarella ihmeellisten lasten kans orpokodis. Lapset ei oo ihan taviksia ollu, niil on jänniä voimia. Jacob on pistäny vähä puutaheinän piikkiin vaarin löpinät, kunnes vaari ottaa ja kuolee hämäris olosuhteis. Jacob löytää ruumiin mettästä ja näkee samalla vilaukselta jotain ihan omituista, ja pelottavaa. Pieni sekoaminen siitä seuraa. Lopulta Jacob lähtee ettimään vaarin lapsuuden orpokotia iskäsä kanssa - tätä reissua Jacobin terapeutti suosittelee, et saatais poika tokenemaan täl viisii, ku hän lähtee kattomaan seutuja mistä vaari on niin paljo puhunu. Ja ehkä Jacob sitte huomaa että satuilija oli vaari, ei siä saarella mitään ihmeellistä ole.
EIPÄ!
Seuraa aikamatkailua ja jännyyksiä ja tulee sitte hirviöitäkii siähe riasaks sitte. Asiat mänöö persiilleen, mutta Jacob huomaa ettei oo ittekään aivan normijätkä, on hälläkii piileviä outoja kykyjä. Ja niitä ny sitte tarttetaan ku hirviöt rupiaa mellastamaan ihmelasten kintereillä.
Tämmöst fantasiaseikkailuu tää oli, ei ihan miun ykköslukemistoo oo tän lajin kirjat, mutta tykkäsin tästä kyllä.
Seuraavaks laitan aivot narikkaan ja luen täysin luokatonta saippuapaskaa, sillä - terveisiä muuten Kota Kinabalusta! - kiinalaisen paskahotellini kirjahyllyssä oli tasan yksi enklannin kiälinen kirja. Sitä luetaan, mitä saatavilla on!
Luettu: 29.8.2013 Kota Kinabalu, Sabah, Borneo, Malesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti