Rock'n'Roll Suicide Bar (111/2010)

VIHDOINKIN hyvä reissukirja! Hallelujaa! Hyvä reissukirja on sellanen missä matkustetaan, mutta joka ei vituta, ei brassaile, ei läähätä tyhjänpäiväsyyksiä itsensä etsimisestä tahi löytämisestä, ei rämmi rakkaushommissa eikä tirise ylimielisyyttä tai besserwisserismiä. Kiitos, Marco Kosonen, olet ihana!!!! (Peeäs. Ootko sinkku, mennääkö naimisiin, kierretää vähä mualimaa?)

Marco Kosonen soitti torvee hienossa Shadowplay-yhtyeessä, mutta en oo miähen tekemisiä sen kummemmin seuraillu. Tämmönen Rock'nRoll Suicide Bar - Lopun Aikojen Matkakirja tuliki ihan pusikosta, et katos perkele, ai tämmöstä se on touhunnu. Mies matkustelee talvet, kesät äheltää Mordorissa baariduuneja ja säästää rahaa reissuja varten. Sitte tuttu osti Kamputseasta (joojoo, se kirjotetaa suomeks että Kambodza mutta kapinoin) Koh Rong -saarelta maata, rupes laittaa pientä bungalow-mestaa pystyyn ja Kosonen keksi että hää perustaa sinne hienon baarin, missä soi Bowie ja Iggy Pop ja Lou Reed ja  missä on hyvä meininki. Sellasta unelmantoteutus-hommaa, niinku.

Saarella ei oo oikeen mitään, paitsi hieno ranta, viidakko, kärmeitä, apinoita, skorpioneja ja pikkusen paikallista asutusta. Askeettinen on meininki, ei oo vessojakaan (viidakkokakkaa pusertavat), mutta kyllähän kaikkeen tottuu. Asiat ei aina mee ihan niiku Strömsöös, mutta baari ja bungalowit saahaa kuitenki pystyyn ja meininki on kaikinpuolin hyvä (enimmäkseen). Kolme talvee se Kosonen siel oli baaria pitämässä, sit alko homma tuntumaan liikaa työltä ja Rock'n'Roll Suicide Barin taru Koh Rongilla päättyi.

Hyvin kerrottu tarina, rehellisen tuntusta tilitystä, ajoittain hauska, mutta huumori ei oo tän tarinan "se" juttu. Pikemminki sellanen viesti vois olla kaiken alla et unelmat voi toteuttaa ja  kaikki on mahdollista, ainakin hetken aikaa. Älyttömän mielenkiintonen juttu alusta loppuun, ja anto ainaki mulle aika lailla ajattelemisen aihetta. Että hitto soikoon, jos tyyppi saa baarin pyörimään mestaan mihin ei oo mitään säännöllistä veneliikennettä, mis ei oo vessoja sähköjä mitään, missä puhutaan outoo kieltä ja missä kulttuurit törmää yhtenään, ni voi vittu, oikeesti, KAIKKI on mahdollista, jos vaan tahtoa on.

Sellasen läpän Kosonen jossain kohtaa myös sano, että hän on huomannu että elämä menee 10 vuoden sykleissä. Et 10 vuoden välein tulee joku julmettu kriisi tms jonka lopputuloksella on iso vaikutus tulevaan elämään. Rupesin pähkimään että kyllä, saattaa pitää paikkansa. Itellä ainaki 1991 ja 2001 on ollu vuosia millon on tapahtunu asioita, tai on tehny päätöksiä (tai virheitä), tai kokenu asioita, jotka on sit vaikuttanu isosti koko loppuelämään. Eli jos tää näin menee ni vähäkö jänskättää nähä mitä 2011 tuo tullessaan.