Meiju Suvas ja pyramidien salaisuus (62/2010)

Nyt nimittäin tuli luettua niin mykistävä kirja ettei tiedä mitä tästä nyt sanois (peura ajovaloissa -ilme tähän). Lyhyesti: Sydämellä on Marita Kuokkanen -nimisen toimittajan kirjoittama jonkinlainen elämänkerta Meiju Suvaksesta.


Voi hyvä jumala. Mistä miä alottaisin? No vaikka siitä, että kirjaa ei tarvi ees lukea, ihan selaamalla huomaa että nyt ollaan niin töpäkän paskan äärellä että ei auta ees pyyhkästä. Kirja on hirveen näkönen, kauheesti taitettu ja kuvat on ihan kamalia kotialbumista pöllittyjä räpsyjä. Paras esimerkki kirjassa olevista kuvista on kohdassa jossa Meiju kertoilee mitä mieltä hää on kollegoistaan, siis muista iskelmästarboista, ja kehuu siinä vuolaasti miten Eini on niin kauheen kiva. Ni mikä on tarkkaan harkiten valittu kaikista maailman kuvista joissa Eini esiintyy? Vittu, sellanen sekava kuva jossa on Meiju ihmisjoukon keskellä. Kuvatekstissä sitte selvennetään että "Einin takaraivo etualalla". Naurattaa vieläki niin et meinaa tulla kuset housuun!!!!!

Sit kirjan sisältö. Voi morjens, niin sekavaa, niin sekavaa. Ekaks on roiskastu joltain horoskooppi-cdltä tempastu pätevä luonneanalyysi Meijusta, sit vähä kerrotaan lapsuusjuttuja ja miten ura alko, esitellään Meijun koira, annetaan viikon ruokavalio laihduttajille,  kerrotaa miten esiintyvä taiteilija viettää 4 tuntia vaatekaupassa, matkaillaa vähä epsanjassa, kehutaan kollegoita, esitellään uus miesystävä, listataan levyjä ja.... kaiken kliimaksina, uskokaa tai älkää, ratkaistaan pyramidien salaisuus. Oikeen piirroskuvatki on kirjassa mukana et miten ne pyramidit nyt sit oikeen rakennettiin. "Meijun käsityksen mukaan pyramidit rakennettiin hiekka-aavikolle, koska hiekasta voitiin rakentaa ramppeja, joiden avulla kivilohkareet saatiin paikoilleen. Meiju sai ahaa-elämyksen maaliskuun ensimmäisellä viikolla 1998". (piirroskaaviot tästä neronleimauksesta tuos vieres, kuva isonee ku sitä klikka)



Kaikki paskat kuvat ja kauheen taiton ja sekavan sisällön viel sulattais, menis huumorilla ja jonkinlaisena perverssinä hupina, mutta saatana millasta tekstiä se toimittaja Kuokkanen tykittää. Vittu, oikeesti! Teksti on täysin kritiikitöntä Meijun kehumista, ja viel niin paskasti kirjotettua et oikeen aivoihin sattu lukee tämmöstä. Lisäks tuli koko ajan olo et teksti olis lähtösin jonkun 12-vuotiaan fanitytön kynästä, joka on lukenu hiukan liikaa jotain harlekiineja ja lisäks kuvittelee olevansa hirveen sukkela ja nokkela ja hauska. Mut ei, ihan  on kypsempää ikäluokkaa tuo mein Marita.

Mut pakko todeta et välillä siel oli niin tahattoman järjettömiä tekstinpätkiä, että oon huutonauranu itteni ihan tärviölle. Kaivanpas muutamat katkelmat ni saatte käsityksen millasen kynäsankarin kans täs ollaa tekemisissä.



Meiju menee keikalle Martti Vainion Lomakouheroon: "On synkkä ja myrskyinen ilta, mutta Lomakouherosta tuikkivat sadat ystävälliset valot syksyn pimeyteen. Kilpaa valojen kanssa tuikkivat Martti Vainion ja Meijun silmät, kun he kohtaavat toisensa sateisella pihamaalla. He äityvät muistelemaan sitä iltaa, kun Martti näki tähdenlennon. Meiju otti autolle kävellessään jäisellä pihamaalla klassiset lipat ja lensi niin sanotusti persuuksilleen, ettei suorastaan selälleen. Marttia olisi naurattanut niin, mutta ensin piti varmistua, ettei tähdestä lennon takia tullut entistä. Kaikkien meidän onneksi Meiju selvisi pelkällä säikähdyksellä. Hänhän olikin silloin pulskemmassa kunnossa kuin nykyään. Että jotakin hyötyä niistä ylimääräisistä toppauksistakin oli!"



Meiju rakastuu egyptiläiseen mieheen. Marita sekoaa totaalisesti ja pohtii (täst en tajunnu hevonpersettä): "Ja mitä rakkaus on? Onko se sitä, että Sopiva ja Pätevä kohtaavat ja solmivat yhteiskuntasopimuksen? Vai onko se sitä, että henkinen painovoimalaki asetetaan kyseenalaiseksi ja pompitaan iloisesti jonkin upiuuden tunteen kannattelemina kohti auringonlaskua?"

Meiju on lentokentällä vastassa uutta heilaansa, ja Meiju seisoo lasin takana odottamassa ja kyttäämässä kun mies venaa laukkujaan. Tapaavat vasta kolmatta kertaa ja Marita tulkkaa tunnelmia: "Kolmatta kohtaamista olivat edeltäneet kymmenet ja taas kymmenet puhelut, joissa rakkaus oli muuttunut abstraktiksi, ylimaalliseksi asiaksi, jonka ainoa maanpäällinen todiste oli yli kuukauden ajan ollut tumman miehen tumma ääni, joka soi sydämessä silloin, kun ei soinut korvassa. Who are you? Mikä tuo mies itse asiassa on, joka seisoo tuolla tummana kui yö, tai ehkä beigenä?"

TAI EHKÄ BEIGENÄ??? Ei vittuuuuuuuuu.... ihan mahtavaa!

Suosittelen ehdottomasti kaikille, tää on niin spektaakkelimainen lukukokemus että kyllähän jokaisen pitää tää kirja hommata. Sitä saa mukavaan kympin hintaan tilattua täältä.

Huh huh. Olipas.... jestas...