Lukeminen on ollu viime aikoina vähän hidasta. On ollu liikaa töitä, ja sit ku ei oo ollu töitä, ni oon ollu vapaa-ajasta niin innoissani et sellaset on vietetty railakkaasti kaikenlaisen karnevaalimeiningin äärellä. Ja lisäks aikaa on menny siihe, että oon mahottoman innostunu indonesian kielen opiskelusta ja kaiket illat nyhvään sen parissa. No mutta sain nyt kuiteskii täs yhen emähyvän kirjan taas luettua!
Mitähän varten skandinaaviset kirjailijat nyt ihan villinä kirjottaa trilogioita? Stieg Larsson ja Anne B. Radge nakutti loistavat trilogiat ja nyt yhen kirjakauppapsykoosin yhteydes ostin Jens Lapiduksen Rahalla saa -kirjan, joka sekii on yks kolmasosa trilogiasta. Kaks jatko-osaa on vast suomeks tulossa, tai ainakii ne pokkariversiot ilmestyy vast joskus herratiäs millo. Kakkososa vissii joskus syksyllä ja kolmosest ei mitn hajua.
Enivei, Lapiduksen trilogia (tai ainakii tää eka osa) tapahtuu Tukholmas ja siel semmosis rikollisjärjestöjen ja kokkelikauppiaiden ja sutenöörien ja mafiapomojen paris. Yleensä en jaksa oikee mistää mafiahommeleist kiinnostua, mutta Rahalla saa oli niin jotenki mukaansatempovasti kirjotettu että ei sitä meinannu malttaa käsistään laskee. Tykästyin varsinkii ku mafiarosmot kävi keräämäs suojelurahoja yhest baarist missä kovast kävin ku aikoinaa Tukholmas asuin, ja ku oli poliisipiiritystä ihan miun Tukholman kodin nurkilla. Ai että! Muuten tuos pyöritää aika paljo Stureplanin ja Östermalmin porhopiireis mis nousukkaat ja muutenkii rahakkaat bailaa ankarast nokat pulverissa.
Älyttömän hyvä stoori ja jatko-osat on ihan ehdoton pakkohankinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti