maanantai 12. heinäkuuta 2010

Paskaa undergroundissa (50/2010)

Kirjakauppapsykoosissa jostain alelaarista sisäinen wannabe-hippini oli joku kerta ostanu 3 eurolla Mary Woronowin tilityksen Swimming Underground - Vuoteni Warholin tehtaassa.

Siihen on meinaan syynsä että tää kirja on ollu jossain alelaarin pohjalla. Vittu mitä paskaa! Niin luokatonta ripulia, ettei tätä kirjaa voi suositella ku nuotion sytykkeeks. Ensinnäkii tos nyt ei järin paljon kerrota mistään Warholin touhotuksista ku lähinnä siin tilitetää kuinka kovasti huumeita vedetään ja sekoillaan, ja toisekseen se huumeiden vetäminen ja sekoilu on kirjotettu niin vitun sekavasti ja symbolisesti ja kilipäisesti et vittu siitä ota mitään tolkkua. Akka näkee näkyjä ja sen sisällä asuu rottia ja ties mitä ja kaikki on niin saatanan sekavaa ja päheetä.

Oon lukenu jotain OIKEITA Andy Warhol -kirjoja, et sillä lailla oon kartalla sen kans mitä siel Factoryssa on tapahtunu. Tää paskapökäle ei kyllä antanu siihen yhtään mitään uutta.

Pöyristynein oon kirjan takakannessa olevista kehuista. "Paras Warholista kirjoitettu kirja", toteaa Lou Reed. Mitä vittua? Täs kirjassa koko Warholia ei käsitellä ku vähä sivulauseissa tyyliin et "siel se Ändi taas istu kimittämässä...". The Timesin arvio on sanonu että "Tarkin saatavilla oleva selonteko elämästä Andy Warholin Tehtaassa kuusikymmenluvulla". EKS-FAKING-KJYYSMII???? Eihä tos kirjas ku vähä piipahellaa siel Factorylla, muun ajan se akka höyryy piripäissään joittenki "myyräihmisten" huumeläävissä tai sekoilee muualla.

Minen tajua enää mistään mitään. Tai ainakaa täst kirjast en tajunnu kyl yhtään mitää.

Kuona = guuuuuud, mut tää kirja oli liian paska ollakseen ees kuonaa.

Ei kommentteja: