lauantai 17. heinäkuuta 2010

Pelottavaa viidakkomeininkii (51/2010)

Ennenku höpisen kirjasta niin pari asiaa:
  1. Miksi Cambodia kirjotetaan suomeks Kambodza (ja tos zetan pääl kuuluis viel olla sellain kikkare mut en osaa sitä laittaa)? Heiän omas kieles maan nimi on Kampuchea, enklanniksi Cambodia. Mitä varten toi suomenkielinen on tommonen? Miks se ei oo suomeks Kamputsea? Jos miä meen lomalle sinne ni meen (ja oon mennykki) tasan lomalle Kamputseaan enkä mongerra et Kambodza hei jee.
  2. Toinen homma: miä niiiin arvostan Jeff Longin viixiä! Oikee pakko laittaa kuva Herra Kirjailijasta. Kattokaa ny mikä miäääletön luuta sen kärsän alla on! Rispekt!

Ja sitte asiaan. Jeff Longilta oon lukenu perkeleen hyvä Helvetin Piirit ja sen jatko-osan Helvetin Sydän, joka oli melko luokatonta ripulia. Helvetin Sydämen jälkeen vähä ajattelin et aijjaa, tää Long on tämmönen yhen hitin ihme, mutta kui ollakaa ni jostain alelaarista löysin 5 eurolla Tilinteon Hetki -nimisen kirjan. Pakkohan se oli ostaa, ku halvalla sai ja ku kirjan tapahtumat sijottuu KAMPUTSEAAN ja Kamputsealaisille vanhoille viidakkoraunioille. Oon käyny itekii KAMPUTSEAS ja Angor Watin tienoon rauniot on käyty hämmästyneenä pällistelemäs, ni kiinnosti mahottomasti et millast horrorii se Longin veitikka on viidakkoraunioihin oikee sijottanu.

Sanotaako näin, että jos Helvetin Piirien jälkeen tuli fiilis että en ikinä, ikinä, IKINÄ, mene mihinkään luolaan ja kierrän viemärit ja pienetkin montut kaukaa, niin Tilinteon Hetken jälkeen on vähä olo että onneks on ne Kamputsean viidakkotemppelit jo nähty. Täs kirjassa koitetaan löytää sotaan kadonneitten amerikkalaisten raatoja, ja kuinka ollakaan päädytään jonneki umpiviidakkoon muinaisen kaupungin raunioille. Ja oisha se ny jumalauta kumma jollei alkais asiat mennä päin helvettiä. Sielhä kummittelee ja puista vuotaa verta ja kaikki on saatanan sekavaa ja ahistavaa ja iilimatosta kamaluutta. Lukekaa ite tarkemmin.

Mutta tää oli hyvä kirja ja ei se Longin Jeffi ookkaa sellain yhen hitin ihme. Pitää mitä pikimmiten kipasta vähä vaiks Liken kirjakaupois tonkimas, on viel kaks kirjaa jotka silt on suomennettu ja jotka on viel lukematta.

Kumma juttu muuten, jos jonkun kirjailijan opuksia oon alkanu vahingos lukee suomennettuna, en jotenki osaa vaihtaa ja ruveta lukeen niitä enklanniks. Longin kans on käyny sillee ja Stephen King on toinen.

Mitähä viäl? Ei muuta ku et täl viikol kävi taas sellain aika raju kirjakauppapsykoosikohtaus ku vähä piipahin kylil. Läksin ostaa jäätölöö kesken tyäpäivän ja sit ihan pikkiriikkisen poikkesin kirjakaupas. Liki 90 euroa meni, mutta sil sai 10 kirjaa, pienen muistivihkosen ja kätevän pieneen tilaan menevän kauppakassin. Lisäks posti on selkä väärään kiikuttanu kaikenlaisii kirjoi mitä en ees muistanu tilanneeni. Elikäs: on meinaan lukemista vähäks aikaa! JEI!

Ei kommentteja: