Perkele. Jotta pääsen sukelteluissa etiäpäi ni joudun helvetti soikoon käymään ensiapukurssin ja sitte vasta voin koklaa onnistuuko miulta rescue diver -kurssin vaatimat temput.
Ihmisten pelastaminenhan kiinostaa minua aivan siis valtavan paljon. Khylä-khylä-khyllääää.
Ensiapukurssi on ny eniveis buukattu ens viikon torstaille. Kirjan sain jo tänää, ja oon sen nyt yhen kerran läpi lukassu. Painos on "Americas and Asia Pacific Version" ja sen kyllä huomaa. Esim siitä että heti alkuun käsitellään lakiasiat, elikäs että on olemassa ns. "Good Samaritan Law" joka suojaa esmes onnettumuustilanteissa loukkaantuneita auttavia ihmisiä ja takaa immuniteetin kaikenlaisia jälkipuinteja vastaan. Koska tottahan jumalauta, amerikassa varsinkin, jos erehyt auttamaan vaikka lihapullaan tukehtujaa piänellä haimlichhhin otteella ni tulee muuten het seuraavana päivänä haaste lakitupaan ku kävit käsiks ja ettei ois tullu ihan pieni mustelmaki vattaan ja miljoonakorvauksia vaaditaan.
Kirja oli vähän vaikia luettava, kas kun lääketieteellinen termistö ei oo miun vahvinta alaa enklannin kiälessä. Vaikka luulis että olis, niin paljon oon lukenu kirjoja missä palotellaan ihmisiä ja tehään ruumiinavauksia. Mutta nyt hokasin et ei sitä sellasia stooreja lukiessa niin pal väliä oo et mikä suoli siinä ny vattan ulkopuolella retkottaa, ajatushan on tärkein.
Tätä läpyskää pitää viä tässä ennen kurssia pläräillä ahkerasti ku siä on tehtäviä mitä pitää tehä ja kaikkee. Ja miä oon täs elämäni ehtoopualel löytäny ittestäin oikee hikipingon ja oon nyt jo ihan vattahaavois et vide jos en osaakaa kaikkee.
Siitä kurssista avaudun lisää sit joskus tua min reissuplokin puolella.
Luettu: 12.5.2013 Gil.i Trawangan, Indonesia
1 kommentti:
En ole käynyt muuta kuin enskan alkeiskurssin pariin kertaan. Sieltä jäi lähinnä mieleen, että niin kauan kuin joku parkuu tai piipittää, se on elossa. Ekana katotaan ja pelastetaan ne, jotka on hiljaa. Tai katotaan ja todetaan lopullisesti kuolleksi tai jotain.
Auttoi varmaan tosi tosi paljon :-D
Lähetä kommentti