Eleetöntä tarinaa (51/2013)

Kuvan kissa on nimeltään Mini-Sosis (=Mini-Makkara), ja hän on erittäin kipiänä nyt kirjaplokkarin murjussa potemassa.

Robert Goddard: Fault Line (51/2013)

Kylläpä kesti tämän kirjan lukeminen. Hidas etenemiin ei ollu kirjan vika, vaan sen vika, et rupesin dive master -oppilaaks, eli sen tiimoilta miulla on ollu helvetisti muuta tekemistä ja lukemista ja läksyjä ja kaikkee. Ei oo ollu aikaa retkotella rantamakaamos lueskelemas jotaa miälikuvitustarinoita ku oon aamusta iltaan ollu sukelluspuljulla orjana ja oppilaana. Ja sitte ku on illalla ollu hetki aikaa, ni oon kerenny ehkä puali sivua lukee ennenku noutaja on nyppässy kohti Höyhensaarta (= Isla De Höyhen, hokaattekste?).

Fault Line oli hyvä stoori. Hyppeli 60-luvulla ja nykypäivässä. Kertoi yhen isohkon yrityksen asioista yritykseen liittyvien henkilöiden kautta. Ken onkaan siä kulisseissa juonitellu ja asioita haluumiinsa suuntiin johdatellu? Kas siinäpä arvoitus.

Kirjailija Goddard on miulle uus tuttavuus, en oo häntä aiemmin lukenu. Miä jotenki lämpenin, sillai positiivisella tavalla, Kirjailija Goddardin tyyliin kertoa tarinaa. Jotenkin tässä oli sellanen erilainen tunnelma, ku yleensä tämmösis dekkarijutuis. Päähenkilö oli kirjotettu jotenki aika jänskän eleettömäks, ja koko tarinahan kerrottiin ikäänku päähenkilön näkökulmasta. Eli tapahtumat aika sillai toteemalla tuotiin lukijalle, ei mitään erityisempiä tunnelmien nostatteluja ja liäkityksiä. Tyyliin että "siinä makasi ruumis luodinreikä otsassa". Piste. Mitä siitä sen enempää vaahtoomaan.

Aivan hyvä oli tämä. Mutta nyt pitää taas palata sukeltelukirjojen pariin. Niitä onki tuossa oiva pino työn alla, ei ihan äkkiä lopu pänttääminen, voin kertoa....

Luettu: 30.5.2013 Gili Trawangan, Indonesia