Elämä on ihme (47/2013)

(miusta maailman hienoin asia on kissanpentu)

Bill Bryson: A Short History Of Nearly Everything (47/2013)

Tämän kirjan nimi ja kirjottaja on miulla ollu luurin muistikirjaan tallennettuna jo varmaan kaks vuotta. Että ikäänku noottina ittelle että lue tämä joskus. Nyt sen sitte Balin lentokentän kirjakaupasta ostin. Ja luin.


Kirja on nimensä mukasesti lyhyt historia melkeen kaikesta. Lähinnä maailmankaikkeuden, maapallon ja ihmisen historia. Pikkujuttuja, siis. Helpollahan ne taittuu pokkarikirjaks ja sellaseen tarinankerronnan muotoon, että tyhmempiki ymmärtää.

Miä en vittu tajunnu puoliakaan. Solut ja atomit ja protonit ja vittu valovuodet ja alkuräjähdys ja vittu saatana viuuuuuuuuuhhhhh että meni yli miun ymmärryksen.

Mitä tästä jäi ns. lukijan vetävään käteen? Syvä hämmennys, käsittämättömän suuria lukuja, hassuja nippelijuttuja ja varmuus siitä, että myö ihmiset ollaan traaginen vahinko. Kirjan viiminen luku keskitty oikeestaa siihen, millasia tuhoojia myö ihmiset ollaan ja kuinka paljon on pahaa jo nyt saatu aikaseks, vaikka meiän taival täällä - maailmankaikkeuden kellosta katottuna -  ei oo kestäny vielä ku pienen hetken.

En yhäkään ymmärrä, että jos ens ei niiku siis ollu mitää, ni mistä vitusta tää kaikki sitte on tullu? Niiku.... MITÄ VITTUA? Noin niiku sekä universaalisessa mittakaavassa (joka on niin valtava ettei voi ymmärtää) että ihan maapallollisessakin mittakaavassa. Oi Esko Valtaoja, kerro miulle, väännä rautalankaa.

Nää on asioita, joita on mahoton selittää, vaikka kuinka yrittäis. Aivot menee solmuun jo pelkästään kun miettii asioita mein maapallolla, saati sitte jos vilkasee taivaalle ja alkaa kelaa avaruusjuttuja ni morjens.

Ootin että ku tämän ährään läpi, ni tajuan maailmankaikkeuden ja elämän synnyn, enkä enää oo se joka äkäsenä totee näihin keskusteluihin et pfffffffft, evoluutiota ei ole, myö ollaan ulkoavaruuden älykkäämpien olentojen labrakoe.

Sitä mieltä olen muuten edelleen, vaikka oon tän  kaiken lyhkäsen historiikin nyt lukenu.

Muutama kirjasta poimittu nippelijuttu tähä lopuks:

• Myä ollaan kaikki vaan läjä atomeja. Ja atomit on kovia kiärrättymään. Meis on siis kaikis melko varmasti biljooneja atomeja jotka on joskus ollu osa Shakespearee tai vaik Tsingiskaania. Valitettavasti atomien kierrätys on hidasta, joten noien kuuluisuuksien pitää olla historiallisia henkilöitä. Meis ei siis oo Elviksen atomeja viä kenessäkään. 
• Atomit on älyttömän piäniä. Jos puoli miljoonaa atomia seisois rivissä olkapää olkapäätä vasten, ni se rivi mahtuis piiloon yhen hiuksen taakse.
• Ihmisen solut uusiutuu koko ajan, mutta solusta riippuen vähä eri vauhilla. Joka tapauksessa, voiaan sanoo, et sius ei just nyt oo yhtään hippusta samaa ihmistä ku mitä siä olit 9 vuotta sitte. Joka solu on uusiutunu täl välil. Et tästä näkökulmasta kaik on nuaria koko ajan.
• Ikivanha historia, esmes niiku ihmisten kehittyminen jne, on melkosta arvailua ja sellasta luitten ja fossiilien tutkimista. Usein tutkijat joutuu tekee päätelmiä ei pelkkien luitten perusteella vaan myäs vähä sen perusteella mitä lähistöltä löytyy. Joku humoristinen tutkija onkii lohkassu et noin periaatteessa vois vetää sellasen johtopäätöksen et ennen muinoin kovimpia alkeellisten työkalujen valmistajia oli ilmeisesti antiloopit. Niitten luita ku tuppaa löytymään joka paikasta, ja joka paikan läheltä.
• Ajattelu vaikuttaa geenien toimintaan. Esmes: miähen parta kasvaa nopeemmin jos se kuumeisesti ajattelee seksiä jatkuvasti. Seksin miättiminen nääs lisää testosteronin tuotantoa ja sitä kautta kiihyttää parrankasvua. (Tämä muuten selitää erinäisiäkin asioita.... kirj.pist.merkl.)

Ja vielä ihan viimiseks lopuks vähän ajattelemisen aihetta:

"Nobody knows quite how destructive human beings are, but it is a fact that over the last fifty thousand years or so, wherever we have gone animals have tended to vanish, often in astonishingly large number"

"It's an unnerving thought that we may be the living universe's supreme achievement and it's worst nightmare simultaneously."

Että vaikka meille on kehittyny aivot, joilla voiaan ajatella ja sitä kautta voitais arvostaa tätä elämän ihmettä, sillä ihme se on, että myö ollaan kehitytty ja elellään tässä ja nyt. Mutta ei myä tajuta.

Se toivo tästä kirjasta kyllä jäi, että sitte ku myö ihmiset ollaan ryssitty kaikki ja maailma on tuhottu, ni ehkä tuonne jää vielä jokunen atomi johonki sykkimään ja kaikki alkaa taas uuelleen. Ja josko sitte ei evoluutio, jos sellasta olemassa on, sallis enää ihmisenkaltasen katastrofin kehittyä.

Kiitos ja kuulemiin.

  
Luettu: 13.5.2013 Gili Trawangan, Indonesia