Hullunkurinen perhe (63/2011)

Vein kirjoja divariin. En saanu niistä rahaa, ku tilanne on vähä se että kirjastostani on jäljellä enää lähinnä englanninkielisiä pokkareita, eikä ne ole niin sanotusti kovaa valuuttaa divariskenessä. Mutta kasalla kirjoja sain vähä kredittiä eli sain ottaa divarin hyllystä uutta lukemista. Mainio diili tuokin, vaikka oonkin tässä ihan vimmalla pyrkinyt muuttamaan liki kaiken omaisuuteni rahaksi. Raha on ihana asia, koska rahalla saa mm. lentolippuja maailmalle, ja niistä miä tykkään.

Yks vaihtarikirja jonka nappasin mukaan oli Douglas Couplandin All Families Are Psychotic. Ihan puhtaasti kirjan nimen mukaan tän valkkasin. Kaikki perheethän ON hulluja. Koska kaikki ihmisetkin on hulluja.

Couplandia oon ennenki lukenu, mutta kyllä tää All Families Are Psychotic on ehottomasti parhain Coupland. Aivan älyttömän sekopäinen tarina perheestä, jossa tytär on astronautti, äitillä ja yhellä veljellä on HIV, isällä uus nainen ja syöpä, toisella veljellä täysin kilipäinen tyttöystävä jne jne jne. Asioita tapahtuu, välillä luoditkin lentää, mutta lopussa tytär saahaan avaruuteen ja koko perhe on sukkulan lähtöä kattomassa.

Parasta tässä kirjassa oli ehkä tarinankerronnan vähä erikoinen tyyli. Normaalistihan juonenkäänteitä pohjustetaan ihan perkeleesti ja on sellasta esileikkimäistä tunnelmannostatusta, et kohta tapahtuu jotain jännää. Tässä opuksessa sen sijaan asiat roiskastiin lukijan silmille ihan yhtä yllättäen ku ne oikeessakin elämässä tapahtuis. Jos istuu kahvilassa ja vähä ohimennen pistää merkille kun sisään astuu muutama komee mies, ei voi mitenkään etukäteen tietää että seuraavassa hetkessä yks niistä komeistä pitää asetta siun ohimolla. Välillä piti palata tekstissä oikee takasinpäin tai lukee joku pätkä useempaan kertaan ku oli ihan pöllähtäneenä et mitä vitun vitun vitun vittua just tapahtu.

Kertakaikkisen mainio tarina, hulvattomat juonenkäänteet, hienot henkilöt ja loistavasti kerrottu. Tykkäsin ihan pöhkönä.