Siit en tiiä opinko mitään uutta, mutta kun jotenkin sai suitsittua ärsyyntymisen niin kyllähän Kansainvälisen Seikkailijan Opas on sinänsä helvetin kattava tietopaketti. Varsinkin ekoja kertoja maailmalle suuntaavan pitäs tämä ehdottomasti lukea, siel on paljon asiaa mitä ei tuu etukäteen ees ajatelleeks. Ja tulihan tuolta muutenkin vähä ajattelemisen aihetta. Miks pitää matkustaa ja mikä siinä nyt niin hienoo on ja mitä vittua. Mut niihi asioihin sohasen ehkä joskus jossai toisel foorumil.
Mut kyl miä vaan sen sanon että vittu että kävi hermoon tuo kielenkäyttö. Päräytys silloin, kuumotus tällöin ja ukotus tuolloin vielä menis, mutta kun niitä viljelee ihan koko ajan niin siitä katoo kaikki nokkeluus. Alkaa tuntuu sellaselta väkisin väännetyltä, et onks siel mietitty et hei, ei kai myö voia sanoo et "etsiä", on niin tylsä sana, mite ois vaik "searchata", eiks ookki hei ihan yyberisti tsaikedelisempaa? Ja niiku levyttäminen ja kuositus ja gläditys ja radattaminen ja pöhinä ja pärinä ja mäsäyttäminen ja puhuttaminen ja käminä ja... ja.... ja.... AAARGH.
Tai vittu mistä miä vanha kääkkä mitää taas tajuan. Täs on kai vaan sukupolvien välinen kuilu muuttunu kanjoniks. Sori.
Tähä lopuks voin toki todeta viel et sinänsä arvostan ihan vitusti ja oikeesti Madventures-tyyppejä. Ovat tehneet matkustamisesta itelleen ammatin ja tulonlähteen. Heeeelvetin hieno homma, just toisinpäin ku meil muil reppanoil, joilla matkustaminen on vapaa-aikaa... ja kauhee menoerä. Olisin jopa kateellinen, jos oisin sellaseen mielestäni oikeutettu. Mutta en todellakaan ole, ehei. Koska sillä välin kun oon ite istunu toimistossa molo ottassa tekemässä duunia ja kironnu sitä ku on niin mälsää, ni Madventurekset on tehny suuruudenhulluista haaveistaan todellisuutta. Sellanen jos mikä on sen arvosta, että hattu pois päästä ja syvä kumarrus. Koska aivan liikaa porukka vaan haaveilee ja odottaa että jostain taivaasta tai lottokoneesta tipahtaa sellanen ihme, joka toteuttaa kaikki haaveet. URPOT! Ei ole mitään hyvää haltijaa joka tulis kotiovelle toteuttamaan haaveita. Se on ihan itestä kiinni se tuhlaako elämänsä vaan odottamiseen vai tarttuuko toimeen ja TEKEE asioille jotain. Koska kaikki on mahollista jos vaan tahtoa on.
Tuon tajuamiseen meni miultakin ihan helvetin kauan, mutta kun vihdoinkin toi asia meni jakeluun niin johan alko tapahtumaan. Ai että.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti