Tunnustettavahan se on, että oikeen hävettää kun ei tämmöstäkään tärkeetä kirjaa oo aikasemmin tullu luettua. Mutta tästä syytän edelleen lukion äikän tunnilla väkisin luetettua Ilmari Kiannon Punaista Viivaa. Se ei ihan ollu sellasta mitä angstinen itteensä viiltelevä ja orastavan moniongelmainen käpykylän teinigootti olis kauheesti arvostanu. Siitähän tuliki sitte vuoskymmeniks sellanen olo, että kaikki kotimainen klassikkokirjallisuus on paskaa, en lue. Vasta viime vuosina oon päässy tästä(kin) traumasta eroon ja lukenu esmes Sinuhen ja Tuntemattoman Sotilaan. Ja ollu ihan pöyristyny että miten ei oo kukaa sanonu että nää on näin hyviä? Vaikka ohan sitä sanottu, mutta ku en oo uskonu. Koska olin sitä mieltä, että LP eli Lukematta Paskaa, ja miun mielipiteethän on aina oikeita. Mutta väärässähä miä olin, ihan vitun väärässä.
Sinuhe oli loistava, tykkäsin erityisesti kun epyktiläiset aina "iloitsivat" naisten kanssa. Tuntematon Sotilas, ihan kiva sekin (siitä tilitys täällä), ja jokaisenhan se pitäs ihan yleissivistyksenki vuoks lukee. Mutta Pohjantähren Alla oli sellanen ihan oikee elämys. Avas suomalaista historiaa ihan tyystin toisella tavalla ku mitkään lukion hissantunnit ja jotenkin suorastaan pöyristyin, et vittu mikä meininki tälläki on ollu. Kaikki torppareitten sortamiset ja punasten ja valkosten taistelut (saatana, oikeesti!) ja talvisodat ja jatkosodat ja voi kamala. Eikä näistä asioista niin kamalan paljon aikaa ole. Pari sukupolvea taaksepäin ku mennää ni siel on eletty noi kaikki ajat. Meil on viel mummeja ja vaareja jotka on ollu siel sodissa.
Pääosassa olleeseen Koskelan huusholliinhan tietysti kiintyi tollasen yli tuhannen sivun aikana ihan saatanasti. Meinas melkeen järki lähteä ku sieltä veljeksiä meni sodissa ihan ku liukuhihnalta, et ei ny saatana koko ajan näitten poikia pliiiiiis. Mutta ehkä se tarina vaatii noinki pahaa raadollisuutta alleviivatakseen sitä, että ei tää maailma reiluudestaan tunnettu ole. Sitähän se sota on, nuorta poikaa laitetaa sinne kuolemaa. Menkää vaikka Hietsun hautausmaalle kattomaan niit sankarihautoja et millasia vuosilukuja niissä on.
Onneks kirjassa oli vastapainona kaikelle kauheudelle myös huumoria, eihä tätä olis muuten kestäny.
Yhteenvetona vois sanoo et Täällä Pohjantähden Alla oli Lukuelämys. Isolla Luulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti