Iiiik mainoksia

Jos ei siul oo adblokki käytössä ni näjet ehkä että plokiin on tullu pari mainosta.

Persaukisena maailmalla ku olen ni kaikki keinot käyttöön lisäropoisten hankkimiseksi. Kaveri vinkkas tuommosesta TradeDoubler-hommasta, sitä testaan nyt sitte.

Jos tilailet kirjoja Akateemisesta tai Suamalaisesti ni klikkaa noita mainoksia täältä. Ja kas: miä saan hitusesti nuudelirahaa!

Kiitän.

Nyt reppu jupiset (73/2013)

Emily Barrr: Backpack (73/2013)

Reppureissaaja, turisti, travelleri, nomadi ja samsonite meni ääsiään. Kuka voitti?

Tämmösen Backpack-kirjan toi Toveri Vähis kun kävi kyläilemässä. Sanoi jo etukäteen, ettei tiiä oliko kirja hyvä, ihankiva vai paska. Samaa pohdiskelen itte nyt kun oon tuon loppuun lukenu.

Tarina lyhyesti: lontoolainen bilehile Tansy on pääosassa. Hänen äiti on ollu alkkis. Äiti kuolee, Tansy herää hautajaisten jälkeen sairaalasta ku on vetäny ittesä kokkelilla ja viinalla kunnon sfääreihin. Elämän pitää muuttua, Tansy tuumaa. Poikaystävän kanssa siis ääsiään perintörahoja mälläämään. Poikaystävä peruu viime minuuteilla ja Tansy on ihan mäsänä ku joutuu lähtee yksin. Tansy on sellain vitun rasittava biaats joka pitää itteään vähän muita parempana, ja on suoranaisen ilkee vittupää vähän kaikille. Vaikka painelee reppu selässä pitkin banana pancake -reittejä Vietnamista Laosiin ja sillai, ni EI, EN OLE REPPUREISSAAJA, mulla ku on kalliit merkkivaatteet ja kaikki. Kohtaa ihanan miähen, of koors, ja valaistuu ja alkaa tajuta. Reissun aikana pitkin ääsiää joku tappaa plondeja brittipimuja. Sarjamurhaaja kehissä.

En kerro enempää, jos joku haluaa lukea tän. Mutta aika aikasessa vaiheessa itte arvasin kuka murhailee. Okei.

Ihan nasta juani oli, ja stoori näin ääsiänmatkaajalle toki oli kiva luettava, juoni kulki sujuvasti ja ajoittain oli hauskojakin juttuja.

Joku tässä kuiteski koko ajan vähän vitutti. No, ihan sama, evvk.

Jännä kuiteski toi kauhee tärkeily sen suhteen, että mihin matkustelijaryhmään sitä ittensä laittaa. Kaikista porukoista on toki helppo vetää aika rajuja karikatyyrejä. Reppureissarit on persaukisia rastatukkasia hippejä, jotka vetää ganjaa ja on niin olevinaan, vaikka joka iikka vetää sen Vang Viengin tubeilun ja Thaikkulan fullmoonpartyt ja Balin surffikurssit ja Gilisaarten sienipirtelöt. Turisti on vähän yksinkertanen pakettimatkailija, joka on hiukan hätääntyny kaikesta, tuo mukanaan ruisleipää eikä puhu kieliä. Samsoniteporukalla on rahaa ja antavat sen näkyä. Nomadit on kodittomia vastuunväistelijöitä, jotka luimistelee jossain huitsunkuusessa. Travelleri... mikäs vittu se nyt sitte onkaan? Se on kai sit se sellanen joka matkustaa helvetisti, osaa olla, ei tee siitä numeroa.

Mikähän miä nyt sitte oot? Paskan väliä tittelillä. Onnellinen olen täällä missä olen.

Luettu: 25.10.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Hyppel! (72/2013)

Kuvan kissanpentu painaa paljon vähemmän kuin 700 grammaa. Mutta  hän hyppii hyvin!

Tuomas Kyrö: 700 grammaa (72/2013)

Hulvaton Tuomas Kyrön kirja pituushyppäyksestä. Eikö kuulostakin kiehtovalta? Täs on sama meininki, hitusen, kuin Miika Nousiaisen (se mies on nero!) Maaninkavaarassa. Aihe on siis urheilua, joka ei miuta juurikaan kirjallisuutena, eikä oikeen muutenkaan, kiinnosta (paitsi sit jos ne alkais pelata jalkapalloa älästi!). Mutta kun asiasta kirjotetaan kuten Kyrö tahi Nousianen sen tekee, niin kirjat on silkkaa ahmintakamaa.

On se muuten sillä lailla, että sieltä Mordorista tulee maaliman parhaan musiikin lisäks myäs ihan vitun mahtavaa kirjallisuutta. Mutta mikäs ihme se on, meil on maailman hienoin ja taipuisin kieli.

Luettu: 20.10.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Läckberg rulaa! (71/2013)

Camilla Läckberg: Majakanvartija (71/2013)

Kaikenlaisen paskalukemiston jälkeen meinasin tikahtua intoon ku pääs pläräämään Läckbergiä. Oon hänen kolme ekaa lukenu, sit välistä puuttuu nelososa ja nyt kaveri toi miulle tän vitosen. Ai jestas mitä herkkua! Valtavan taitavaa juonenkehittelyä ja sellasta kerrontaa, ettei kirjaa malttais käsistään laskea. Ku on PAKKO tietää miten tässä oikeen käy ja miten kaikki rinnakkain kulkevat tarinat lopulta liittyy toisiinsa ja kuka on murhannu ja kenet ja mitä hä. Huikiaa!

Ai lav Läckberg!

Jos joku ei oo näit viel lukenu ni suosittelen painumaan samantien kirjastoon tahi kirjakauppaan ja ottamaan koko satsin kerralla haltuun.

Luettu: 15.10.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Ihanan neitseellinen rakkauskesä (70/2013)

Melanie Milburne, Trish Morey, Sara Craven, Amy Andrews: Ihana Kesä (79/2013)

IIIIK! Aitoo harlekiinishittiä! Miten ihanaa! Oikeen hekumallista luettavaa, avot! Tässä paskajärkäleessä oli neljä tikahduttavan romantillista tarinaa. Miun aivot meinas kualla. Kerron teille nyt omin sanoin jokaisen tarinan. Istukee alas ja lukekaa.

Melanie Milburne: Riitasointuja
Ollaan sairaalaympyröissä. Tulee uus ylilääkäri, joka on veretseisauttavan komee ja jonka syvänruskeissa silmissä on kiihkeä katse. On lääkärivosu, joka tekee jotain hömppätutkimusta koomapotilailla.  Veistoksellisen sileän leuan omaava  uusi ylilääkäri ei hyvällä kattele jotain halausterapiaa ja tekee asian tiettäväks. Mutta alusta saakka vosun ja päivettyneen ylilääkärin välillä kipinöi valtava sekshuaalinen jännite ja lääkärivosu yhtenään yllättää ittensä tuijottelemasta noihin pohjattoman syviin suklaaruskeisiin silmiin. No sänkyyhä siitä päädytään, intohimolle ei voi mitään ja lääkärivosu luovuttaa neitseellisen kansallisaarteensa ylilääkärin pitkäsormisiin käsiin. Jotain onkelmaa kuiteski yhtenään tulee, ne kuuluu asiaan, mutta rakkaus voittaa ja lopussa kositaan.

Trish Morey: Sadusta totta
En muista tästä muuta ku että komean päähenkilön nimi on Diablo. Ja lopussa kositaan

Sara Crave: Italialaiset leikit
Nyt kehiin heitetään kreivi italiasta ja köyhä brittityttö.Neitsyt tietysti, koska tosirakkauressa neito on koskematon, mies kenties häntäheikki, siihen saakka kunnes tuntee sisimmässään outoa zäpinää kohdatessaan kainon neidon katseen. Lopussa kositaan.

Amy Andrews: Panoksena elämä
Nyt jännän äärelle! Komea sharmikas sotilas, joka on jo lähes nelikymppinen setä ja sitte parikymppinen naivi pimatsu. Ovat olleet suhteessa mutta miäs on dumpannu ja läks jonneki kriisialueille avustushommiin. Pimu painelee perässä ja kohta kapinalliset kaappaa ja kiipelissä ollaan. Kuolemanpelon keskellä kyllä suuteloiaan. Lopussa kositaan.

Näin. Tämmöstä. Jestas mitä paskaa.

Luettu: 14.10.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Hynyisen paska (69/2013)

Jouni Hynynen: Paskapuhetta (69/2013)

Kaveri tuli kylään ja toi kirjoja! Jihuuuuu! Toi mm. Hynysen uusimman eli Paskapuhettaaaaaan. Olinki sitä jo ootellu, koska kyllähän miä kaikki Hynyset luen, oli ne miten kauheeta paskaa hyvänsä. Hynyset on vähä niiku pizzat ja seksi ja Kotiteollisuuren levyt, eli et vaikka ois huono ni ohan se kuiteski aika hyvä.

Tässä Paskapuheessa oli parasta kuvat. Pahoittelen.

Jutut oli sellasta perushynystelyä: piikittelyä ja sorkkimista ja ärsyttämistä. Ne ketkä ei tajuu, ottaa kaiken tosissaan. Niistä osa on sitä miältä et kaikki mitä Hynynen sulkakynästään pierasee ni on just eikä melkeen tismalleen pelkkää asiaa, kyllä se on kova jätkä, osaa sanoa just niiku hommat menee. Osa vetää herneet nersuun ja paheksuu, vittu tuommonen turjake, saatanan hippi, ettäs kehtaa arvostella meiän vyölaukkuja ja Vain Elämäätä. Sitte on yks varhaiskeski-ikänen kääkkä, joka ei oikeen oo kumpaakaan mieltä vaan vähä sillai et vittu että se jaksaa se Jouni.

Yhellä makaamisella luettava kepeä teos oli tämä. Finlandia-ehdokkuutta lienee turha ootella, mutta kyllä tän lukas siinä samalla ku tuskasta krapulahikeä huokosistaan pihalle työnteli.

Luettu: 10.10.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Valioyksilöt porskuttaa (68/2013)

Kirjan päällä kiipeilevä valioyksilö on nimeltään Dimmu

Jonathan Kellerman: Survival Of The Fittest (68/2013)

On tämäkin ploki elossa yhä! Kyläkyläkyllläääähhhh! Miä en oo vaa kerenny lukemaan ja sitte ku oon kerenny ni oon nukahtanu noin puolen sivun jälkeen. On ollu kaikkee muuta tekemistä, TaalasmaanUllailua ja semmosta.

Mut enivei. Kellermanin ns. Alex Delaware -sarjan kirjoja oon lukenu aiemminki vaikka kuinka monta. Ne on hyviä. Alex Delaware on tsykolooki joka jeesii poliisia kaikenlaisia kiperis mysteereis. Täs kirjas joku lahtaa erilaisia vamm... eiku... semmosia ns. rajoitteisia ihmisiä. Sitte tutkitaan ja päästää sellasen porukan jäljille jotka on sitä mieltä et epäkelvot ihmisyksilöt pitäs lopettaa, ei semmosiin piä tuhlata resursseja. Että ikäänku ihmisrodun jalostusta vähän. Valioyksilöt saa porskuttaa mut jos on vähä kompurajalka tai jotai ni nirri pois vaan.

Valitettavasti en oo aivan varma miten tää kirja loppu. Ratkasun hetket oon lukenu, tai "lukenu", niin väsynees tilas et mitää ei oikee rekisteröityny. Höh. Mut oisko ollu et jotkuu poliisit oli kaiken takana? En oo varma, mutta sellanen kuva tulee mieleen nyt. Saattaa olla untakii kyllä.

Miulla muuten usein käy niin että kirjan tarina jatkuu miun päässä siinä kohin ku oon laittanu kirjan pois ja sammuttanu valot, ja oon melkee jo unessa mut en ihan kuitenkaan. Joskus pitää sitte kunnolla tajuissaan ollessaan palata kirjas muutama sivu taakse päin ja tarkistaa et mitä oikeesti tarinassa tapahtu ja mitkä oli miun unihuurusen mielikuvituksen omaa tuotosta. Jännä homma.

Luettu: 6.10.2013 Gili Trawangan, Indonesia