Tälleen maanantaina, kosteahkon (köh köh köh....) viikonlopun jälkeen, kun olo on kaikkea muuta kuin reipas ja raikas, kun silmätulehdus jyllää, kun heikottaa ja ahistaa ja on kaikinpuolin ankea olo, kun kaikki vituttaa ja oma elämä eniten, niin tuskin olis voinu nasevampaan kirjaan taas tarrata. Juhani Seppänen, lääkärismies ja kova tissuttelija, kirjotti alkoholittomasta vuodestaan kirjan Selvästi juovuksissa.
Seppänen oli itsekin jonkintason juoppo, kaljaa meni vähintään sikspäkin verran joka ilta töiden jälkeen ja useesti meni enemmänkin. Päiväkirjamerkinnät alkholittomasta elämästä lomittuu raakojen faktojen kanssa ja kirja pitää tiukasti otteessaan.Tanakkaa asiaa, mutta mukavasti ja kepeesti ja ymmärrettävästi kirjotettu, yhellä makaamisella (ja jopa yhellä silmällä) luettava kirja, joka antaa (valitettavan) paljon ajattelemisen aihetta. Varsinkin omasta suhteestaan tuohon veikeään litkuun jota viinaksi kutsutaan. Ja siinä suhteessahan ei ole mitään helvetin järkeä, vaikken mikään päivittäispultsari tahi yksindokaaja olekaan. Sosiaalinen spurgu pikemminkin, koska kyllähän noihin viikonlopun rientoihin ja kavereitten kanssa pörräämiseen väistämättä kekkulihommat varsin tanakasti liittyy.
Kirjasta pongattuja juttuja:
Ensinnäki ns. Nykäsvaikutus. Koska media kirjottaa niin perkeleesti julkkisten kännisekoiluista, myö tavikset voidaan niitä lukemalla aina tuudittautua sellaseen harhaan et "no hei ei miul sentää noin huonosti mene". Tosin Nykäsen Matti vissiinki nykysin rauhottunu, voitais korvata toi Nykäsvaikutus esim. Tuksuvaikutuksella.
Toiseks: jos ihminen istuu baarissa joka päivä lähestulkoon normaalin työpäivän pitusen rupeaman olusten ja iltapäivälehtien äärellä, ja ratkee sit raittiiksi, ni millä se täyttää sen kaiken ajan joka ennen kulu kuppilassa istuksiessa? Usein myös se oma sosiaalinen ympyrä ja ystävyyssuhteet pyörii sen saman asian ympärillä, joten äkkiraittiin pitäs keksiä tekemistä ja hankkia uusia kavereita. Niiku ei olis tarpeeks vaikeeta jo se etanolin houkutuksen torjuminen ilman tommosia lisähaasteitaki. Ite en istu joka ilta baarissa, lähinnä vain viikonloppusin, mutta kyllä sen voi myöntää että koko sosiaalinen elämä pyörii erilaisten läträämistapahtumien ympärillä. Mitä ihmiset tekee ja missä ne näkee ystäviään jos ei baareissa? Sellanen asia on miulle valtava mysteeri.
Mutta kun esimerkiks kylmä olut on joskus vaan niin perkeleen hyvää. Ja kamoon, kuka jaksais olla sosiaalinen selvinpäin? Tämmönen lähtökohtasesti ihmisiä vihaava epäsosiaalinen paska ei ainakaan jaksais. Sitäpaitsi kyllähän sitä on niin paljo kaikenlaista hauskaa kekkulishommiin liittyny, että aika tylsää olis ollu ilman.
Siitä huolimatta Selvästi juovuksissa on kirja joka jokaisen alkoholin kanssa ees pikkusen läträävän tulis lukea. Ja ihan vaikka useampaan kertaan. Ei tää kirja ehkä laakista ketään raitista, mutta antaapa aihetta vähän ajatella esimerkiks omaa alkoholinkulutustaan. Ja sen ajattelu tekee kyllä hyvää ihan jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti