perjantai 11. maaliskuuta 2011

Simonin mirri (17-18/2011)

Tykkään kissoista. Mul on kotona Suitsu ja Humppa ja on ollu Julma ja Veera ja Santeri, jotka on jo vihreemmillä niityillä. Ilman kissoja ei ehkä olis muakaan enää, joskus ne on olleet ainoot asiat miks on jaksanu kattoa vielä seuraavan päivän. Kissat on ihania. Kissat kehrää. Ne on pehmosia ja söpöjä ja sopivan kokosia sylissäpidettäviks. Hyvin usein pidän enemmän kissoista ku ihmisistä. Olen greisi kätleidi.

Simon Tofieldin tekemät internetissä pyörivät Simon's Cat -animaatiopätkät on ihan mahtavaa kamaa. Niihin on jotenki ihan helvetin hienosti saatu tiivistettyä se sellanen kissamaisuus ja melkeen jokaista pientä piirretynpätkää kattoessa ei voi ku hihittää et noinhan se just menee. Ai että. Simon's Catin kissa on sellanen pullukka mirri, joka tyypilliseen kissamaiseen tapaansa vähä luulee että universumi pyörii hänen ympärillään. Niin tuttua, niin tuttua.... kattokaapa vaikka tämä hieno piirrospätkä misä Simonin kissa peuhaa pahvilaatikon kans:







Hämmästyksekseni pongasin sit et mitä perkelettä, näist on tehty kirjojaki, oikee kaksin kappalein. Luulin et Simonin mirri on nimenomaan animaatiomirri eikä mikää peruspiirretty.  Kirjat välittömästi tilaukseen ja eilen nekii sit vihdoin tuli.

Simon's Cat In His very Own Book on eka osa, ja ihan kertakaikkisen mainio teos.  Simonin kissa seikkailee kotona ja puutarhassa ja kohellus on ihan tajutonta. Tykkäsin erityisesti kylään tulevasta koirasta, joka on ihan totaalinen puupää (koirat joskus on, mutta kissat ei koskaan) ja jota Simonin kissa pistää ihan kuus-nolla. Omassa puutarhassa Simonin kissalla on kavereina hiiriä ja lintuja ja siilejä ja oravia, joita Simonin kissa koittaa huonolla menestyksellä kiusata ja pyydystää. Mutta pihan asukit kyllä pistää mirrin ruotuun.

Simon's Cat Beyond The Fencessä Simonin kissa suivaantuu aivan totaalisesti siitä kun Simon yrittää pistää kissan suihkuun ja pestä sen. Ihan viiminen pisara ja Simonin kissa painuu pihalle, pakkaa nyssäkän ja karkaa kotoa. Seikkailua metsässä ja lopulta jossain lähistön maatilalla. Jälleen ihan parhaita paloja on maatilan paimenkoira, jonka paimennusvietti on jotain mitä Simonin kissa ei oo koskaan ennen vissiin kokenu. Kanojen ja lampaitten ja muitten maatilan elukoitten kans syntyy myös hulvattomia kohtaamisia. Lopulta koti-ikävä ajaa Simonin kissan takasin kotiin.

Ja arvakkaa mitä? Näis piiroksis ei ole mitään muuta ku piirtelyä. Ei ensimmäistäkään tekstinpätkää missään. Ja toimii ihan saatanan hyvin. Parasta hyvänmielen sarjakuvaa ehkä ikinä, näitä plärätessä ei voi ku hymyillä.

2 kommenttia:

Mari Koo kirjoitti...

En minäkään ollut tietoinen, että Simon's Cat löytyy myös kirjoina. Pitääpä laittaa tilaus menemään, kuulostaa niin hyvältä!

Tanja kirjoitti...

mun on kanssa pitänyt ostaa simonin kissa, enkä ees tiennyt et on tullut jo toinen osa! mut aina se on jääny. hyvä oli lukea et toimii myös paperilla, vähän olin kans miettiny et kun videot on älyttömän hyviä et miten toi sarjakuvana. pitää oikeesti nyt pistää ostaen, molemmat! (tosin ei niitä viitsi tänne tilata, kesällä sit suomessa pääsee lukemaan :)