Vähän tuhmemmat vampyyrit

Vampyyrit on nykysin kova juttu. Vanhat kunnon verenimijät tunkee yhtäkkiä joka tuutista ja pennut intoilee. Ja mullahan tulee vähä ähky ja ärsytys, koska oon intoillu vampyyreista jo vuoskymmenet (tähän ikään mennessä sitä ehtii paljon). Stephen Kingin Salem's Lot, Bram Stokerin Dracula, Anne Ricen meiningit ja mitäs vielä. Ni et mitä noi ipanat ja teinit nyt riehuu, täähä on vanha juttu, perkele!

Tossa jokunen vuos sitte rupes pukkaa kauhee älämölö Stephenie Meyerin Twilight-opuksista ja toki ne lukasin tossa yhtä kyytiä koko setin, mutta miten ne oli jotenki niin nössöjä ne vampyyrit? Kiltit ja pihtaavat "vege"-vampyyrit, elämää suuremmat rakkaustarinat, mitä vittua? Viiminen niitti twilight-nyhverö-vampyyreille oli kun erehyin kattomaan Twilight-elokuvan. Voi herraisä miten vituttavan pökkelöitä niist verenimijöistä oli tehty, niin pahvia ja puupäistä ja karismaatitonta torahammasta ei oo valkokankaalla kuunaan nähty ku mitä se saatanan Edward Cullen oli. Oikeen hävetti, vampyyrien puolesta niinku.

Nyt sitte vouhkataan True Blood -tv-sarjasta, mitä en oo vielä nähny. Pohjustin hommelia lukemalla Charlaine Harrisin Dead Until Dark -kirjan, mihin (+jatko-osiin) koko tv-sarja vissiin perustuu. Ei niin huono ku Twilight ollenkaan, ehei, siel on tuhmia vamppyyreita jotka panee (yes!) ja imee (yes!) ja tappaa (yes!), ja sellasissa vampyyreissa on mun mielestä koko vampyyriuden idea. Niitten pitääkin olla pornoja ja pahoja ja syntisiä tuhmia pervoja, eihän koko hommassa muuten oo mitään järkee. Ja tossa kirjassa on mun mielestä ihan mahtavana kantavana ideana se, että vampyyrit on ikäänku tulleet arkusta, eli elävät (???) ihan reippaasti yhteiskunnassa, julkisesti.

Kun pääsin kohtaan jossa kirjan ns. päähenkilö-misu antaa piparia hienolle eroottiselle vampyyrikönsikkäälle ni ai että, nous lämpötila Puutteenkujan neitsytkammiossakin muutaman asteen. Aika kuuma meininki, toki ois voinu vielki pornompi olla, mutta totesin kuitenki että voi vittu tää on hyvä. Samantien klik-klik  nettiin ja tilasin koko saatanan kirjasarjan, jonka saapumista täs nyt ootan. Samaan syssyyn sit jotenki vahingossa tilata klikkasin True Bloodin ekan seasonin dvd-boxin, et koht oon hei niin ines skenes että. Jotta tuli vähän kalliiks tämän kirjan lukeminen, mutta oon aina ollu sitämieltä että oli kyse leffasta tai kirjasta ni jos siinä on vampyyreit niin se on sen vaivan ja ajan ja kustannusten väärti.

Sinänsä toi kirja oli tarinana kuitenki aika tyhjänpäivästä perusmeininkiä. Ihmisiä kuolee ja kukahan niitä tappaa voi ei ja tietenkii se päähenkilö on murhaajan tähtäimes ja sen velipoikaakii epäillää ja tottakai lopussa sit kaikki selviää, mutta tilanteet jää sillä lailla auki että pakko lukee myös seuraava osa. Mutta jos Twilighteihin vertaa niin ihan vitusti parempi. Eikä kirja misä kerrotaan miten Elvikselle oikeesti kävi voi olla ihan huono.... 

Jos muuten tolleen oikeesti kävis et vampyyrit tulis arkuista ja niit rupeis kuhisee tuol nurkis niin mäki aika varmasti oisin ns. fang-banger, siis niinku vamppyyribändäri. Tai siis yrittäisin kovasti olla, mutta tuskin vampyyrien kanssa sutinointi yhtään sen onnistuneempaa olis ku mitä tavallisten kuolevaistenkaa kans. Kert EI SE KESTÄIS KUITENKAAN!