Miä tykkään Grishamin kirjoista, yleensä. Tämä The Testament oli kuiteski vähän jotenki... ääh. Liikaa jeesustelua ja liian vähän ovelaa lakitupasälää.
Äkäin vanha miljardööri tekee ylläritestamentin hetkeä ennenku hyppää parvekkeelta ja kualee. Jättää koko miljardien piljardien megaomaisuutensa tyttärelleen, josta muu suku ei oo koskaan kuullukaan. Tytär on lähetyssaarnaajana jossain eteläameriikan syvimmässä viidakossa eristäytyneen intiaaniheimon tykönä. Tytärtä ei rahat kiinnosta lain, muu suku sen sijaan törsää minkä kerkiää, kun ne luulee et kohta laukee testamentin myätä rikkaudet.
Viidakkoon lähtee justiisa viinahuumevierotuksesta tullu lakimies ettimään sitä perinnön saanutta tytärtä. Plaa plaa plaa, rukoilua ja jeesustelua ja lopussa rahoilla tehään pelkkää hyvää. Ollaa lakituvassakin toki mut jotenki se jää sivuseikaks.
Ihmeelliin Grishamin kirjaks tämä. Lukihan tän ihan noin ilman hätää mutta jotenki tökki. Liikaa tommosta kirkollissontaa, sehän ei satanistille oikee uppoa sellanen meno.
Luettu: 7.9.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti