Haarautuvan Kakkauden Talo (15/2010)

Kirjakauppapsyykoosin uhrina jouduin lukemaan Petri Karran Haarautuvan Rakkauden Talon. Ajattelin kansipapereissa olleen horinan perusteella et tää voi olla hyvä, kert ku oon vähä semmonen anti-parisuhe niin hajoavat (tai siis haarautuvat) rakkaudet jotenki tuntuu realistisemmilta ku semmoset imelät rakkaustarinat mis on ensin vaikeeta ja väärinymmärryksiä ja sit lopussa sanotaa tahdon. Haarautuvan Rakkauden Talo oliki sitte tarinana justiisa sellasta totaaliseksi sekoilevaksi karnevaaliksi riistäytyvää avioeron tekemistä. Teoriassa siis niiku jeeejeee upee stoori. Ja stoorihan ei hullumpi ollukaan, mutta...

En alkua pidemmälle ehtiny lukee kun tuli sellanen olo että nyt tässä yritetään olla ihan vitun nokkelaa ja koitetaan väkisin pykertää saatanallista verbaaliakrobatiaa ihan vaan osoittaakseen jotain elämää suurempaa lahjakkuutta. Mutta rupes tökkimään niin maan perkeleesti. Ensimmäinen "mitä vittua"-olo tuli kun kirjan toisen päähenkilön, Juhanin, kaverit tulee käymään. Asioita kerrotaan siis Juhanin näkökulmasta:
"- Kiitos, kiitos! Juhani vastaa, rekisteröi Pekan peniksensileillä kasvoilla uteliaisuuden ja...."
Vittu, PENIKSENSILEÄ? Tässä siis espoolainen keski-ikäinen ylipainoinen heteromies kuvailee miespuolista ystäväänsä. En ihan tiedä miten espoolaiset keski-ikäiset miehet ajattelee ja kelaa maailmaa, mutta jotenki tuntuu ettei ne VOI kelata kavereidensa lärveistä et "voi vide ku Pekan iho on niin PENIKSENSILEÄ". Toinen päähenkilö on Juhanin vaimo Tuula, joka sitte taas jossain kohtaa kuvailee että hällä oli "pakottava halu vitussa". En tiiä rikkaitten espoolaisten keski-ikästen merenrantataloissa asuvien rouvien kielenkäyttöä, mutta en tiedä ketään naista joka puhuis piparistaan vittuna. Mut ehkä sit espoolaiset puhuu.

Eikä tuossa todellakaan kaikki. Mieleen jäi myös "nänninpunainen" (mikä helvetin väri se on? Nännit on kaikki vähän erivärisiä, jumaliste), "draculasäpsähtää" (ekskjyysmii? Dracula EI säpsähtele!), "inuu" (tarkoittaa kai pyytämistä, mut että INUU?) jne jne jne. Ja jotain muutenkin käsittämättömiä kielikuvia ja muka-hauskasti (kai) kuvailtuja toimituksia. Kun mies menee kuselle, se "ulkoistaa siittimensä". Ettäs tiedätte.

Kummallisten sanojen ja kielikuvien ja muiden käsittämättömyyksien lisäksi ärsytti ehkä maailman eniten kohdat jotka oli kirjotettu Juhanin gangsteriveli Wolffin näkökulmasta. Ihan kun ois jälkeenpäin niihin kohtiin niinku roiskittu sinne sun tänne "niinku"-sanoja. Siis niinku kai kuvaamaan sitä et Wolffi on katujen niinku kasvatti ja siis kouluja niinku käymätön laitapuolen niinku kulkija, vittu NIINKU. Argh!

Eli: tässä kirjassa tarina oli periaatteessa ihan hyvä, mutta tekstin tyyli ärsytti niin helvetisti että kirjan lukeminen oli ihan yhtä tuskaa. Mutta koska en ole kirjallisuuskriitikko enkä muutenkaan pätevä, ni ehkä en vaan tajunnu ton hienoutta.  Lukekaa siis vaikkapa Hesarin kirjallisuuskriitikon oikea arvio täältä.