 |
| Siin on Hietsu ja Seek ja kirja |
Tess Gerritsen: Life Support (74/2013)
Varhaisempien aikojen Tess Gerritsenit on aika paskoja. On sairaalamiljöötä ja romanssitoimintaa. Sitte myöhemmin ku Gerritsen alko kirjottaa rajuja murhauskirjoja, ni hänestä tuli lukukelposempi. Oon lukenu hirveen kasan Gerritsenin murhauskirjoja, misä seikkailee Jane Rizzoli ja Maura Isles. Heist on tv-sarjaki näemmä olemassa, pyörii ainaki jollain miun tsiljoonasta tv-kanavasta. En oo kattonu, en jaksa. Mutta mieluusti luen.
Tämä Life Support on kuiteski sitä varhaisempien aikojen Gerritseniä. Sairaalahommia, romantiikalta ei vältytä, mutta ei tää aivan paska ollu. Tohtori Toby Harper tyäskentelee sairaalan ensiavun yävuaroissa. Sil on kotona altzhaimeroitunu äitimuari, ketä se vahtii päivät ja yät sitte paikkailee ihmisiä sairaalassa. Ei siihe sekaa sitte oikeen muuta elämää mahu, ei ole miästä, on vaan päiviä samanlaisia, töihin-kotiin-töihin-kotiin.
Ensiapuun tuuaan yks yä sekava vaari, joka katoaa saman tien. Kohta tuuaa toinen yhtä lailla sekavuustiloissa oleva kääkkä. Toby alkaa selvittää asioita ja hiffaa et molemmat asuu samalla asuinalueella, sellasella missä asuu vaa elämän ehtoopualella olevia ihmisiä. Plaa plaa, satuu sitä ja tätä, salaliittoa ja käpistelyä kulisseissa, komea kuolinsyytutkija, murhia, raskaaks väkisin laitettu lapsihuara, sikiöitten sadonkorjuuta vanhusten aivoihin, elävältä hautaaminen ja lopussa suudelma. Uuh.
Ihan kiva oli, muttei mitenkään erityinen tahi mieleenjäävä.
Kauheeta kyl tää ikääntyminen. Tää on aivan perseestä. Mulle kans jotain sikiöruiskeita kiitos. Ikuinen elämä ja vetreys, kiitos.
Luettu: 2.1..2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti