Kääk. On ollu viime aikoina niin mahottoman paljon sosiaalista toimintaa ja kaikenlaista puuhaa ettei oo kerenny kunnolla paneutuu (kih!) lukemiseen, vaikka onki tyän alla ollu sellanen kirja, että oon ihan pökertyny sen hyvyydestä.
Lukemattomien Kirjojen Himalajassa (jep, se on taas niissä mitoissa) makuuhuoneen piironkin päällä on varmaan pari vuotta pyöriny The Book With No Name (kirjottajaki on Anonymous) ja en vaan oo saanu sitä aikasemmin luettua. Tarinastakaa ei ollu mitään käsitystä, muuta ku mitä takakannessa sanotaan, ja siellähän tiedotetaan että ken tän kirjan lukee ni henkihän se sitte lähtee. Nyt ootan täs vähä hätääntyneenä että näänkö ees huomista aamua...
Eniveis, tämä oli ihan loistava kirja! Pyyän anteeks jos pilaan jonkun lukukokemuksen täs mutta kerron nyt stoorista sen verran, että on semmonen jumalanhylkäämä persläpi-kaupunki (paikallinen Kouvola, siis) jossain, ja siel on vähä sellanen länkkärifiilis ja on hämäriä tyyppejä joka nurkalla. On maaginen sininen kivi jonka kaikki haluaa, on pari munkkia, on rähmänen baari ja on tulossa auringonpimennys. Vasta jossain kirjan puolen välin tienoilla selviää että tää onkin tavallaan vampyyritarina, mutta täs on kunnon vampyyreja: ne ei nussi, ne tappaa; ne ei oo sympaattisia kelmeitä könsikkäitä jotka saa teinityttöjen syrämmet läpättämään ku lampaan saparot, vaan ne on vittumaisia lieroja paskiaisia.
Kirjan tapahtumat rupee lähetymään loppuaan kun se auringonpimennys tulee, ja hommat lähtee luisumaan ratkasua kohti kohtauksessa jonka niiiiiin haluaisin nähdä leffan muodossa. Räkälässä saman pöydän ääressä istuu mm. Freddy Krueger, Terminator, pari Yksinäistä Ratsastajaa (huom: pari!) ja Gene Simmons ja kaikki osottaa pyssyillä toistensa ohimoita. Kun tiskin takana juomaa kaataa Batman ja ovesta sisään lampsii vielä Elvis niin päähän siinä meinas hajota tilanteen hienoudesta.
Täs kirjas oli kaikki loistavan lukukokemuksen ominaisuudet: ei ennakko-odotuksia, ei ees ennakkokäsityksiä, hyvä tarina, yllätyksiä ihan koko ajan, vampyyreja, ei romantiikkaa, rutkasti huumoria. Eikä mitään voinut arvata ennalta, vaan melkeen viimisille sivuille saakka tipahteli asioita joita ei ollenkaan nähny olevan tulossa. Tykkäsin, ihan älyttömästi. Ehkä yks parhaita, ellei jopa paras, vampyyrikirja evö.
Jos jakaisin pisteitä (tai pesää) ni tää kirja sais ja kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti