Oltiin Tuiskun kanssa viettämässä Holiday In Cambodiaa tuossa marraskuun lopulla 2008. Olin siinä vaiheessa jo ollu jotain viitisen viikkoa reissussa eli mukaan pakattu kirjasto oli jo aikoja sitten lukastu läpi. Olin siis paikallisten hotellien ja turistidivarien kirjatarjonnan varassa. Yks päivä läpsyttelin Sihanoukvillessä kirjakauppa/matkatoimistoon missä myytiin käytettyjä kirjoja. Sielt ihan rändömillä nappasin jotain murhauskirjoja ja yks niistä oli Cody McFadyenin The Shadow Man (McFadyenin eka kirja ikinä, toim.huom). En ollu McFadyenista koskaan kuullukaan mutta kun tuohon opukseen tarrasin niin tiedotin vähän väliä sielt rantapetin pohjalta et voi vittu, nyt on muuten järisyttävän hyvä kirja. Siitä saakka ollaan Tuiskun kanssa fanitettu McFadyenia ihan täysillä. Miä ostan kirjat sitämukaa kun ne ilmestyy ja heti ku oon lukenu ni ne lähtee Tuiskulle lainaan.Tätä taustaa vasten ni eipä täs ookkaan ku aika saatanan pitkään ootettu McFadyenin neljättä kirjaa, Abandoned. Pokkariversion ennakkotilaus oli vetämässä jo kuukausia sitten ja tossa helmikuun alussa se vihdoin ilmesty. Ai onnenpäivää kun posti sen viel jakso perille saakka raahata! Eikä ootettu turhaan, voi morjens.
Kaikissa kirjoissa päähenkilönä on Smoky Barrett, FBI-agentti (mikäpä muukaan), joka mettästää hulluja murhaajia, ja niin tässäkin. En kerro juonesta nyt paljo mitään (Tuisku lukee tätä plokia, en pilaa sen lukukokemusta) mutta sen verran että siihen liittyy useita vuosia kateissa olleita ihmisiä joita yhtäkkiä löytyykii jostain ja osalle niistä on oikeen askarreltu-paskarreltu kotitekonen lobotomia. Tulee sellasia tapahtumia vastaan, että oikeen pahaa tekee (=ihan mahtavaa).
Vaikka mihin tahansa muun hulluista murhaajista kirjottajan opukseen vertais niin ihan perkeleen hyvähän Abandoned oli, mutta jotenki ei ihan ollu niin pöyristyttävä ku odotin. Tiiä sitte johtuisko siitä että odotukset oli ihan pilvissä, tai siitä että jo edellisissä kolmessa kirjassa oli niin kammottavia ihmishirviöitä et ei niitä pysty millään mielikuvituksella enää ylittämään. Ei. Kyllä se snadisti tunnelmaa pilaava homma oli se, että Smoky Barrett on Abandonedissa niin vitun rakastunu ja onnellinen ja panee ihanaa ja täydellistä latin loveriaan joka välissä. Se minua tuossa ehkä eniten hiersi. Haluan murhakirjat murhakirjoina, ja tunkekaa ne ihmissuhdekuvaukset jonnekin muualle, pliis. No, vähän liiottelen täs, ei sitä ihmissuhdepaskaa siellä nyt järin paljon ollu, mutta sen verran kuitenki että rupesin aika nopeesti toivomaan että McFadyen pistää Latin Loverin kilon kimpaleiks.
Napinasta huolimatta, Cody McFadyen on ehkä paras hulluista murhaajista kirjottaja. Hillitsen kuitenki vähä enkä julista sitä viel ihan jumalaks tuolla saralla, vasta 4 kirjaa on julkassu niin katotaan miten stoori etenee. Koskahan seuraava ilmestyy? Ei malttais millään oottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti