Täs on semmoin raju vosu, Anita Blake, joka osaa kaikkia kuolleitten herättämisiä ja vampyyrien tappamisia ja hommeleita. Ainekset toimivaan tarinaan siis olis mutta ei tuo missään vaiheessa oikein temponu mukaansa. Saatto johtua mun hekilökohtasesta Erittäin Huonon Keskittymiskyvyn -viikosta, mutta jotenki tuntu koko ajan että tossa vilisee mörköjä ja hahmoja ja yhestäkään ei saa oikein mitään otetta. Jatkuvasti joutu pläräämään taaksepäin kun kuvioihin tuntu putkahtelevan tyyppejä joista en yhtään muistanu enkä tajunnu että no mikäs vitun hiippari tää on ja mistä se tuli ja miten se liittyy mihinkään. Ja tuntu myös vähän siltä että pikkasen olen yli-ikänen tämmösen ripulin lukemiseen, vaikka toisaalta menihän ne Twiligtin teininössöpaskatki, ja paljo sujuvammin menikii.
Et emmiä oikee täst innostunu. Anita Blake -kirjoja ois lisääki joku noin tsiljardi, muttei oo tarvetta tarttua edes sarjan kakkososaan. Tää riitti miulle.
Ja nyt on muuten tulossa lähiaikoina sellanen Odotettujen Opusten ruuhka, et en tiiä miten päin täs olis. Melkeen sais tulla flunssa ettei tarttis mennä töihi vaan sais ihan hyvällä syyllä maata peiton alla kärsä kirjassa. Kääk. Mut ennenku kusti polkasee kaikki tilauksessa olevat Odotetut Opuxet postilootaan ni pitää lukea jotain aivotonta ja kepeetä joka menee sukkelasti alta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti