Mick Wall on rokkitoimittaja, joka aikoinaa hyvinkii läheltä seurannu Guns N'Rosesin uraa. Hää on tehny tän ihan mahtavan kirjan Axl Rosesta, tuosta veikeestä sekopäästä. Eikä tässä kirjassa meininkiä silotella, vaan annetaan todellakin palaa.
Mitä pidemmälle Gunnareitten ura etenee, sitä hullummaks meno käy. Äkselillä lähtee hommat ns. lapasesta, ja kun tyypillä ei kaiketi alunperinkään oo ollu ihan kaikki sifonkihuivit samassa mikkitelineessä, ni aika perkeleen veikeeks rupee touhu menemään. Tyypillä on melko anaalinen kontrollintarve ja muutenki viiraa päässä, eikä se mikää ihme oo että yks toisesa jälkee Gunnareiden alkuperänen miehistö ottaa hatkat tai saa potkut. Äksl heittelee joka asiasta sopimuspapereita allekirjotettavaks tai haastelee lakitupaan. Hyvä meininki, rokenroul.
Varsinaiseks sketsiks homma menee sen Chinese Democracy - levyn pykäämisen kans. Hohhoijaa.
Gunnarit oli alunperin huikee pändi, Welcome To The Jungle aikanaa räjäytti niin tajunnan ku kalsaritkii. Miul on ollu onni nähä heijät keikalla 3 kertaa vuonna 1991. Toukokuussa -91 lomailin Los Angelesissa ku Gunnarit piti yllärikeikan yhes teatteris. Se oli mahtava shou, Äkslillä oli niin pinkeet valkoset fillarisortsit jalas et melkee munakarvatkii sieltä pysty pöxyn läpi erottamaan. Samana vuonna hyö kävivät myös kahella keikalla Helsingissä. Ne keikat ei menny ihan nappii. Molemmat tais alkaa tunteja myöhässä ja ainakii toisella keikalla Äksl häipy kesken keikan varmaa puoleks tunniks johonkii. Siinä sit rumpusooloja kuunneltii ja ihmeteltii et mitäs vittua.
Nykysestä gunnarimeiningistöä miul ei o mitää käsitystä. En oo sitä surullisen kuuluisaa Chinese Democracya kuullu enkä oo käyny sitä pullukkaa lettipäätä keikoillakaa kattomassa.
Kiitokset Ollille ken lainas miulle tämän vallan mainion opuksen! Ai että!
Luettu: 1.11.2012 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti