No kai nyt ku Indoneessiassa ollaa ni pitää lukee jotain Indoneessiaan sijottuvaaki joskus. Jaipong Dancer löyty majapaikan kirjahyllystä ja siihen tarrasin sitte.
No joo. Ollaan jossain 1950-luvulla ja Sumatralla. On sellain häkellyttävän kaunis nuor pimu, jonka joku länkkärijätkä on töötänny tiineeks ja hylänny sitte selviimään asiasta miten parhaakseen näkee. Pimulla tulee kotikylästään sit äkkilähtö, ku vanhemmat meinaa kuolla moisen tilanteen eessä häpeään ja yrittää hädissään naittaan pimun jolleki vanhalle kiinalaiskäppänälle.
On raiskausta ja uhkaavia tilanteita muutenkii, on väkivaltasta kapinallisporukkaa viidakoissa ja paha, paha länkkärisetä joka käy kuumana pimun pilden perään. On myös hyvä brittiläinen mies, joka pitää teeplantaasia, ja jonka kans tulee rakkaushomma. Mut on murhia ja kaikkii kauheuksii ja raakuuksii.
Asiat ei kuiteskaa mee niiku disneyelokuvissa ja tarinalla on vähän paskanen loppu.
Ihan kiva oli tää mutta ei ny mikää maalimankirjallisuuden suurin klassikko.
Luettu: 30.10.2012 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti