Whoooo! Meikä diggaa salaliitoista ja mysteereistä ja semmosista. Täs Dan Brownissa oli kaikkee sitä. Ehketi jopa jännemmin ku Da Vinci Koodissa.
Vapaamuurarit on tarinan keskiössä. Pahis on jälleen oikee extreme-friikki, kiveksensä poistattanu tatuoitu mörkö, joka uskoo saavuttavansa jotakuinkii jumaluuden jos löytää yhen salaisuuden Washingtonista, ku se salaisuus pitää sisällään kaiken maailman tiedon ja mysteerien ratkasut ja mitähän vielä. Da Vincista tuttu rohvessoori Langdon tietty joutuu sitä arvostusta setvimään, se pahis ku on kidnaapannu hänen hyvän ystävänsä, eikä vapauta häntä ellei Langdon ratko vähä ikäänku ristisanoja ja sudokuja ja meuhkaa symbooliensa kans. Suurta Salaisuutta mettästetää, CIA kirmaa kantapäillä, henki meinaa lähtee yheltä sun toiseltakii. Lopulta kaikki selvii eikä se salaisuus ny sit taaskaa loppujen lopuks mikää maailmaa järisyttävä ollu. Mutta jännä tarina kuiteski.
Stoorin ytimes on myös yks tiedenainen, joka tutkii noeettisia juttuja. Ikiin ollu kuullukaa mistää noetiikasta, mutta äkkiäkös kävin wikipediasta tsekkaas et onks täs ny mitn perää. Noetiikassa tutkitaan jänniä juttuja, niiku esmes ajatuksen vaikutusta materiaan ja kaikkee sellasta joka kuulostaa humpuukilta, mutta vitustako sitä tietää. Kirjassa ainaki mesotaan sellasta, että ajatuksellakin on massa, ja massallahan on aina vetovoima, joten ku tarpeeks kohdistaa ajatusta johonki ni pystyy vaikka muuttamaan jääkiteen muotoa. Semmonen koe oli kirjan mukaan tehty, samaten sellanen että kuoleva ihminen laitetaan tiiviseen tötteröön mihi ei pääse mitää sisään eikä ulos, ja punnitaan sikatarkalla vaaaaaalla sitä koko sen kuolemisen hetken ajan, ja kas: ku ihmisestä henki lähtee ni se myös kevenee. Että joku kosminen pierunhenkäys meistä poistuu kuoleman hetkellä, mut onks se sielu vai mikä. Eiks se oo se leffakii olemas jonka nimi on 21 grammaa? Mikä kuulema on sielun paino.
Ite aion ainaki ruveta käyttämään ajatuksen voimaa ihan vimmalla. Bintang, tseh-tseh, tänne, ja pysy kylmänä! Ja sillai.
Ja olinkii jo aivan unhoittanu, että 21.12.2012 on tärkee päivä maalimankaikkeudelle. Onneks Kadonnees Symboolis se vilahti yhes kohas, ni nyt muistan sit taas aivan täpinöissä kyseistä päivää tarkkailla.
Helppo ois pitää humpuukina moisia juttuja ja tuhahdella vaan, meil on niin paljon informaatioo käsissä nykyaikana et on helvetin helppo pitää kaikkee tieteellisesti todistamatonta ihan vaan potaskana. Mutta ku miettii miten sekopäisenä on ennen vanhaa pietty kaikkia muitakii tieteellisiä läpimurtoja (ai maailma on muka pyöree? Sulaa hulluutta!) ja kuinka myö nyt puhtaan tiedon varassa naureskellaan esi-isiemme hölmöydelle (ai maailma on littana pannukakku! Heh-hah!), ni vitustako sitä tietää, mitä myö ei vaa vielä tiietä.
Miä uskon ihmisen mielen voimaan ja siihen et aivot pystyy ihmeellisiin asioihin, joista kaikki ei oo (tällä hetkellä) ihan järjellä selitettävissä. Uskon, että joillain ihmisil sykkii siä harmaassa puurossa yks tai kaks hiutaletta enemmän ku muilla ihmisillä. Vitustako sitä tietää mikä radioyhteys kosmokseen sellasilla ihmisillä on?
Ärsyttää ku en elä ikuisesti enkä siks tuu tietämään kaikkia salaisuuksia mitä täs viel selville saahaa, varsinkii ku tiede etenee ihan kreiseillä harppauksilla. Millasia asioita vaik 200 vuoden päästä pietää ihan ittestäänselvinä? Mut yhtä asiaa miä toivoin, ja siitä oon ennenki maininnu: että ne ulkoavaruuden vesipäät tuli kunnolla käymään, täs ihan lähiaikoina mieluusti. Vaik hei sillo 21.12.2012! ALIENS, WELCOME!
Ja hei, onks hiukan jännää symboliikkaa ja sattumaa nyt kehis että tää oli miun tän vuoden kirja numero 121, eli 121/2012 ja sain tän luettua 12.10.2012 ja sit se maailmanloppu tms tulee 21.12.2012. Liikaa ykkösii ja kakkosii nyt kuulkaa, täm ei voi olla sattumaa, tässä on takana jotain suurempaa!
Nyt huimaa hiukan!
Luettu: 12.10.2012 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti