Vähä roumäänssiä tähän väliin, kuulkaa, kyllä se tämmöselle tunnevammaselle paskiaisellekin sillontällön maistuu, vaikken sitä koskaan julkisesti tunnustaiskaan.
To The Moon And Backissa oli niin helvetisti imeliä rakkausjuttuja, et siirappi valuu aivoista. Ja ensteks kaikki on niin helvetin vaikiaa, rakastuneet uivelot rakastaa nimmaan perkeleesti salaa mut ties mistä älyttömästä syystä johtuen eivät vaa saa ittiänsä kakasemaan asiaa ulos. Tai jos asia tulee esiin ni joku typerä hässäkkä taas estää yhteisen ratsastuksen auringonlaskuun. Lopussa sit kuiteski danssataan häitä ja ollaan raskaina ja kaikkien hommelit on silkkaa elämää suurempaa tosirakkautta, mis ei oo rypyn rypylle sijaa.
Harmi ku oikee elämä ei oo tommosta "vaikeuksien kautta voittoon ja elämän parhaaseen seksiin" -hattaraa, misä eroottiset ja rakkaurentäyteiset kipinät sinkoilee niin että lähitienoon ortodoksijuutalaisten pakastimissaki on sapattina virtaa (sori, Reijo Mäki, oli pakko lainata tätä siun nerokasta kielikuvaa).
Luettu: 12.12.2012 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti