Miulla oli eilen surun ja murheen päivä. Ja sitte hävis telkkarista kaikki kanavat. Just kun oisin tarvinu jotain sellasta aivot-narikkaan-toimintaa, että pystys lopettamaan itkemisen. Jotain tositeevee-paskaa tai piirrettyjä tai jotain. Onneks kaverit, kekkä läks menee täältä, lahjottivat miulle aimo pinon lukemista. Köykästä dekkarinpaskaa kehiin, ni pysty jotenki olee, ees hetkittäin.
Täm oli Maria Kallio -settiä. Ilotyttöjä elikäs huarrria tapetaan ja tapetaa vähä muitakii. Emmiä tästä kauhiasti ees muista mitää, olin niin sumussa eilen. Mutta piti tää vähän ajatuksia muualla, eli hyvin toimi. Yähö saakka luin, kunnes lopulta sain nukahettua. Kiitos siitä.
Luettu: 7.1.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti