Tän kirjan oon jo kauan halunnu lukee, ku oon kuullu siitä kehuja. Nyt yhet mordorilaiset kävi tääl Hiekkakikkareel kyläilees ni jättivät miulle lomalukemistonsa. Jei!
Lapsen näkökulmasta kirjotettu tarina väkivaltasessa kodissa kasvamisesta. Iskä on semmonen, kestä kirjotellaa tuhansia murheellisia lauluja. Ajaa perheen yön selkään ja sillai. Väkivaltanen paska. Sellasta se on, monessaki kodissa, eilen ja tänään ja huomenna. Perhe on upee asia ku kunnon tuuri käy.
Kirja on kirjotettu siis lapsen näkökulmasta ja miusta aika hienolla tyylillä. Semmonen lapsenomasuus tulee siitä, ku hirveesti kaikkia pieniä yksityiskohtia koko ajan ladellaan. Että verhot vaikka oli sen väriset ja niissä oli semmosia kuvia ja kärpänen kiipeili niissä ja tuuli heilutti puun oksaa ikkunan takana. Lapset kai, mieki kai pienenä, kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin. Kun ei sillon vielä oo kaikki ittestään selvää.
Miä tykkäsin tästä kovasti.
Luettu: 8.1.2014 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti