Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat (1/2014)
Hosseinia oon ennenki lukenu ja oon tykänny kovasti. Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa oli hianoja, ja tää uus ei kyllä ollenkaa jää kolmanneks. Valtavan hieno ja traaginenkii tarina, ihmisten elämänkohtaloita, juurtensa ettimistä ja löytämistä. Tavattoman upiasti kirjotettu (ja myäs hyvin suamennettu) koskettava ja syvällinen ja ajatuksia herättävä tarina. Lukekaa!
Luettu: 3.1.2014 Gili Trawangan, Indonesia
Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (2/2013)
Tää oli myäskin emähyvä ja erikoisen mielenkiintonen miulle, kekä oon asettunu majailemaan muslimimaahan. Täm oli myäskin tarina ihmisten elämistä ja kohtaloista ja semmosesta, ja ohessa vähä puidaan muslimien meininkejä ja koraanin sanomaa, peilaten sitä sellaseen nykyaiksempaan menoon. Että kun on siältä jostai Afganistanista lähetty ja eletään Ämeriikäs aika ämerikkäläisesti ni kyllähän sitä alkaa kattomaan niitä asioita vähä avoimemmalla öögalla.
Erittäin kiinnostava settiä. Emmiä nähkääs oo juurikaan perehtyny aiheeseen, miltään kantilta. Vaikka elän tääl muslimien keskellä ja melkee kaikki miun paikalliset kaverit on muslimei ja moskeijan möykkä on jo niin tuttu osa äänimaisemaa, ettei siihe enää juurikaan ees kiinnitä huamioo. Ni en oo saanu aikaseks, eikä oo rehellisesti sanottuna tullu ees miälee, et pitäskö hiukan ees joku wikipedian artikkeli lukasta aiheesta. Et mitä nää ny höyryää ja miks toi moskeija huutaa ja mitä hä.
Mut miä oon satanistiateisti, uskonnot ei kiinnosta, muuta ku sellasen hulluuden kannalta. Joukkopsykoosiahan ne kaikki on.
Luettu: 6.1.2014 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti