Paranormaalia romantiikka... paskoin lukemani kirja evaah (32/2013)

Christine Feehan: Dark Desire (32/2013)

Rakakset plokini lukijat. Ottakaa hattu pois päästä, nyt on syvän ja kunnioittavan hiljaisuuden aika.

Tämä ploki on perustettu loppuvuodesta 2009. Vuoden 2010 alusta saakka olen lukemiani kirjoja laskenut, ja tänne niistä avautunut. Luettuja kirjoja on vuosittain ollut useimmiten päälle sata. Paljon on siis kuonaa läpi kahlattu, sillä tuohon kirjamäärään mahtuu melkonen määrä ei-niin-onnistuneita teoksiakin.

En kuitenkaa ikiin oo kohdannu näin huikeeta paskaa ku mitä nyt erehyin lukemaan. Liekö nyt kyseessä huonoin koskaan lukemani kirja? Kyllä. Lähellä ainaki ollaan. Tämä Dark Desire oli todella kauheeta kuraa, eikä sellasella hyvällä tavalla ollenkaan. Kirja voi olla huonokin, mutta se voi olla sitä myös niin överisti ja hyvällä tavalla, että se kääntyy jo vitsiksi (esim. Meiju Suvas -kirja). Mutta tämä Dark Desire...huh huh. Täs ei ollu mitään kivaa. Tää oli vaan yksinkertasesti niin hirveen kauheeta skeidaa.

Kirjan takakansi kertoo juonesta näin mukaansatempaavasti

Mutta asiaan. Kirjan "juoni" on siis lyhykäisyydessään se, et on kirurgipimu. Sit on "karpaatti". Elkää sekottako karpaaseihin, ei puhuta hiihtäjistä nyt. Vaan jostain saatanan Carpahtian-vuoristosta peräsin olevista ihmisistä, jotka on vähä niiku vampyyrit mut ei kuitenkaan, ku vampyyrit on pahiksii ja karpaatit on yhä niiku hyvän puolel, vaik ne juokii verta eikä voi oikee päivänvalos liikkuu. No, sellain komee karpaattikönsikäs ni ilkeet ihmiset piäksee sen ja seivästää ja muuraa jonkuu kellarin seinään. Kirurgipimu jossain tuhansien kilometrien pääs kuulee karpaatin kutzun mut ei tajuu, ennenku sit joskus vuosien päästä. Pimul on itellääkii vähä joku outo verisairaus ku pitää koko ajan olla ryyppääs salaa jostaa verensiirtopussukoista. No enivei, pimu löytää sen karpaatin sielt kellarin seinäst ja hoitaa sitä kuntoo ja karpaatti sanoo sille pimulle telepaattisesti et siä oot miun elämäni nainen ja meil karpaateil se tarkottaa et tämä toudellakin kestää foevaah ja pimu on eka vähä et eijei ku miä en yhtää oo sellain nainen mut sit seuraavat 50 sivua ollaan sensuellisti hellästi ja kaikki on samettista aisaa ja silkkistä kosketusta ja sillai. Sit tulee jotaa sen karpaatin sukulaisii ja sit ilkeit ihmisii jahtaa niit ja tuhma vampyyrikii uhittelee mut mistää tuu mitää, pahat saa palkkasa tost vaa, ja lopussa ai lav jyyt senku sinkoilee jossai maanalasil kuumil lähteil.

Siinä oli kirja noin tiivisteenä.

Kirjassa ei kertaakaan mainita sanaa penis. Sen sijaan on mm. samettinen aisa, tai sitte farmarihousujen etumus käy vaan kireeks ja epämukavaks, tai neitseellinen käsi löytää kuuman ja paksun todisteen hänen halustaan. Juu. Että ei ihan sellasta tekstiä mitä olen tottunu Jallun lukijakirjeistä lukemaan.

Kirjan päähenkilö pimu on tietysti neitsyt ja lempii ekaa kertaa vasta tämän karpaattikönsikkään kanssa ja vasta sitten kun on jankattu sivutolkulla, että oomme yhressä ain, oomma aina rinnakkain, hamaan loppuun saakka ja jos toinen kuolee niin toinen tulee heti perässä, ja koskaan ei erota ja ollaan jatkuvasti yhessä vähintääki telepaattisesti ja kukaan muu ei toiseen saa koskee eikä hipasta ees. Vasta sitte kellistytään pyärryttävän halun kourissa ja kiatoudutaan toisen silkkiseen ihoon ja uuh ja aah.

Seksikohtaukset on järkyttävää luettavaa. Ois naurattanu, jos ne ei ois tuollasena imelänä paskana jatkunu kymmeniä sivuja kerrallaan. Siksipä, vahinko kiertoon ja teille satunnaisia poimintoja näistä kuumista kohtauksista, olkaat hyvät! Tekstien suomennokset ja tiivistykset ovat omiani, kirj.huom.pahoit.

Könsikäs on kova ja vaativa, ja kohtaa viattoman vastustuksen jossain kostean kuumassa kutsuvuudessa

Maalima heiän ympärillään liikku ja taivaatki repee heiän intohimonsa eessä. Sitte ne kopsahti likaantuneille vihanneksille.

Hänen ruho poltteli ja kivisti ja tarvitti. Syrämmet hakkas samaa tahtia. Pää pehmeni halusta ja eroottisista kuvista ja tsensuelleista tarpeista. Ruho reakoi raivokkaasti, oikee kivisti ku farkkupöxytkii kävi kireiks ja epämukaviks.

No sitte se muija vihdoin tajus mennä polvilleen ja kupitti ja hyväili samettista aisaa.

Suu oli samoilla leveleillä sykkivän samettisen kärjen kan. Ja se suun kosketus oli kuin kuumaa silkkiä. Jakuesin pää räjähti ja sisuskalut hajos atomeiks.

Pimu löys kuuman ja paksun todisteen hänen himostaan.

Karpaatin joku sukulaismuija on raskaana. Sikiö on öbaut sekunnin vanha mutta kirjassa tehään selväks että sekin siellä jo hehkuu jotain valoa ja kokee tunteita ja omaa älyn ja sen alkion suojelemiseksi tehdään kaikki, koska mikään ei ole tärkeämpää kuin lisääntyminen, kaikki muut saa vaikka kualla kuhan raskaus saahaan hoiettua siihen synnytykseen saakka ja sen jälkeen vauva on maaliman keskipiste.

Että sillai. Juoni oli onneton, kirjotustyyli aivoihin sattuvaa, henkilöhahmot surkeita ja kun suorastaan päin näköä mätkivät "piiloviestit" oli puolustuspuhetta yksiavioisille, ikuisille parisuhteille sekä abortinvastasuudelle ni voi morjens.

Paranormaalin roumäänssin kuningatar

Tämän merkkiteoksen itsestään ulos suoltanut kirjailija Christine Feehan, häntä tituleerataan kirjan takakannessa "paranormaalin romanssin kuningattareksi". Mikäpä roumäänssi ny sinänsä ei paranormaalia lähentelis, mutta että kuningatar? No, kannessa todetaan et "#1 New York Times Bestseller", että kai näitä joku lukee ja varsinkin ostaa.

En muuten hiffaa tota bestseller-hommaa. Onkohan miulla tuos kaapin päällä 5-6 kirjaa, joka ainoan kannessa leuhotetaan et bestseller sitä ja bestseller tätä. Kui saatanan paljon noita erilaisia bestseller-listoja ameriikoissa oikeen on ku mikä tahansa paskakirja voi iskee kanteensa et number one bestseller?

Kirjassa oli 404 sivua ja jokainen sivu oli paska. Fontti oli sentään isoa, eli sisältöä ei ollu niin paljon ku sivumäärästä vois säikähtää. Tuhlasin tähän kuonaan silti kokonaiset 3 päivää, koska tän lukeminen oli niin hirveetä tuskaa, et joka sivun jälkeen oli pakko hetki ajatella jotain muuta. Ihan vaan varmistaakseen, että aivot ei oo kuollu tän paskan ääreen.



Luettu: 31.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia