Scott Sigler: Nocturnal (13/2013)
Jumppahuiti, nyt kävi tsägä! Piipahin tuossa tovi sitten Singaporessa ja siäl lentokentän kirjakaupassa hyppäs vaan käteen tämmönen Siglerin Scottin väkertämä Nocturnal-kirja. Tiättävästi, tietoisesti, en oo koskaan mistään Sigleristä kuullukaan, mutta joku miut pisti tämän ostamaan. Oikee täyen hinnan korkkaamaton kirja, jestas jestas. Jo se on niiku puali ruakaa kun lukee kirjaa, joka on neitzeellisen koskematon, joka ei hajoo käsiin ja jonka sivujen välistä ei putoile syliin hiekkaa ja kuolleita kärpäsiä. Miäletöntä!
Tämä Nocturnal oli muutenki ihan mahtava. Ollaan San Franciscossa. On polliiseja. On murhia. Tiättekste, tää vanha juani jota kaikki lypsää loputtomiin. Mutta Siglerpä oli tähän kirjaan heittäny sellaset juanenkäänteet et nimittäin erottuu joukosta. Murhaajat onki nimittäin maan alla asuvia mutantteja! Eikö kuulostaki jo ihan upeelta, mitä? Sitte käy ilmi, et päähenkilöpolliisilla on samanlainen outo mutanttigeeni ja hän on ikäänku samaa sakkia, kun nuo mutanttihirviöt. Mutanttihirviöt löytää vihdoin uuen kuninkaansa, ja ei, se ei oo se outogeeninen polliisi, vaan sellain nuar koulukiusattu poika, josta varsinainen mulkku tuleeki ku hää huomaa olevansa hirviöitten kingi.
Homma kilpistyy maan alla tapahtuvaan välienselvittelyyn. Siä on vastakkain mutanttihirviöt ja sit hyvikset, eli se poliisi ja muutama sen kaveri, joista osa on koko elämänsä omistaneet noien veikeitten otusten jahtaamiseen. Diiba daaba ja hyvät vähä niiku voitolle pääsee mutta sinne jää maan alle muhimaan tiäs mitä viälä. Liäkö jatko-osan paikka? Ettei vaan olis!
Hyvän, jännän ja miälenkiintosen tarinan lisäks täs kirjas oli hyvää lyhkäset kappaleet. Tykkään, et saa yhen asian luettuu noppaa, sit voi tuijottaa hetken horisonttiin, rapsuttaa kissaa, ottaa huikan juamapullosta, sulatella lukemaansa, ja sit rykäsee seuraavan pökäleen tarinaa. Lisäks täs oli ihan mainioita henkilöhahmoja, miun suosikki oli sellain ennustajasetä jolla oli touretten syndrooma. Myäs geenipoliisin poliisipari oli mahtava, suustaan paha ja nokkeluuksia lateli ku konekivääristä.
Ketkä tykkää tämmösist hippasen fantasiaan kallellaan olevist jutuist missä tapetaan niin perkeleesti ni lukekaa tää!
Luettu: 12.2.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti