Tässä oli sellasta maalaisromantiikkaa ja tuppukylän sukujen välisiä ristiriitoja. On teollisuussuvun jälkikasvu, misä on ilkee keinotteleva itsekäs veli ja sitte sellanen oikeen kunnon poika, joka puhuu kirjakieltä ja on rehti ja reilu. On naapurisuvun tomera toimittajapimu ja hänen lebaanisisko ja vanha täti. Lopussa rakkaus korjaa kaiken ja mettälammella ilkosillaan pulikoiaan ja elämä on ihanaa.
Aika sellanen plääh tämä oli. Vitutti ajoittain tökerö ja teennäisen olonen kieli, mitä henkilöien suuhun oli kirjotettu. Normaali ihminen ei kitise pihtaavalle muijalleen että kui sä ny et enää tuu mun kaa VUOTEESEEN. Helvetti! Sitä sanottais et SÄNKYYN! Räyh.
Luettu: 27.2.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti