Kaveri tuli käymää ja toi lukemista. Hesareita ja Imageja ja Ilta-Sanomat ja Hymyn ja Seiskan. Ja kirjoja kans. Ja votkaa ja turkinpippureita! Jipiiiii! Kuhan oli lehet ja läpyskät lueskeltu silpuks ja salmiakkivotkulit tissuteltu ni sit eiku hyvän kirjan äärelle. Juha Itkosta, nam!
Juha Itkonen on loistava, lahjakas kirjottaja, suorastaan nero. Eilen yhellä makaamisella meni Itkosen esikoisteos Myöhempien aikojen pyhiä. Ei voinu keskenkää jättää, ihan olin hyvän kirjan aiheuttamassa transsissa tän kans.
Pari mormoonia tulee Salt Lake Citystä suomalaiseen pikkukaupunkiin tekemään lähetystyötä. Mark on suoranaisessa kiimassa lähetystyönsä suhteen, David on uskossaan häilyvä. Davidin näkökulma uskontoonsa on epäileväistä, pohdiskelua Jumalan hyvyydestä ja pahuudesta. Mark taas on tyystin sinisilmänen, kilpailuhenkinen perseennuolija, joka ei epäile muuta kuin lähetyssaarnaajakaverinsa mielenterveyttä. Naapurissa asuva suomalainen Emma pistää Davidin pasmat lopullisesti sekasin ja poikarukka saa kunnolla pohdittavaa.
Tarina on hieno, vaikka sisältääkin paljon uskontoa ja jumalahommia. Sellaset on meitsin kaltaselle periaatesatanistille vähän höpöhöpöö, mutta tähän kirjaan ne tietenkin mainiosti sopi. Teksti on hienointa itkosta, lauseet kauniita ja taitavia, tarina kulkee komeasti. Suomenkieltä on tässä käytetty jälleen niin hienosti, että hattu pois päästä ja syvä kumarrus.
Tää Itkonen pääsee kyllä jo kovin korkeelle miun suosikkikirjailijoitten listalla.
Luettu: 20.2.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti