Jonathan Safran Foer: Extremely Loud & Incredibly Close (105/2012)
Olipas erikoinen kirja. Hyvällä tavalla. Aina haiskahtaa väkisin yrittämiseltä tai vähintäänki tekotaiteelliselta kikkailulta, jos kirjaan laitetaan yhtään muuta ku tekstiä, jos siis kyse on ihan vaan tarinavetosesta romaani-tyyppisestä teoksesta. Kaikenlaiset kummalliset tehokeinot, joilla koitetaa erottua joukosta on miusta ihan silkkaa paskaa. Jos tarina on hyvä, sen kantaa kyllä, eikä tarvitte mitään helvetin rautalangan vääntöä jollain kakkapökäleen kuvilla. Tässä kirjassa oli paljon kaikenlaista ekstraa tekstin lisäks, mutta tällä kertaa kuvat ja muut kikkailut sopi tarinaan.
9-vuotiaan Oskarin iskä on kuallu 911:ssä, siä WTC:ssä jäi jumiin yläkertaan. Kirjassa eletään aikaa noin 2 vuotta 911:n jälkeen. Oskar ei oo oikee iskän menetyksestä toipunu. Löytää sattumalta iskän kaapista kirjekuoren, jonka päällä lukee "Black" ja sisällä on avain. Oskar lähtee ettimään mihi se avain oikein sopii. Vähän sadunomaista, seikkailuntuntua. Rinnalla kulkee Oskarin isovanhempien tarina. Henkilöhahmot on erikoisia ja osin epäuskottaviakin kaikessa erikoisuudessaan, mutta tää ei ookkaa mikää tietokirja vaan romaani. Hieno, upee kertomus.
Miä tykkäsin tästä ihan vitusti. Tää jotenkin vähäsen kosketti. Ja jää vaivaamaan miältä, varsinkin yks setti kuvia missä WTC:stä hypänny ihmiin putoaa. Ja sit tämmöin lause: "You cannot protect yourself from sadness without protecting yourself from happiness". Siinä taitaa olla jonninverran perää kyllä.
Luettu: 7.9.2012 Pulau Kapas, Malesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti